Etsijäkoira Nunlock Holmes

Kuten otsikko kertoo, on Nunlock Holmes ilmestynyt meidän talouteemme. Eilen vietettiin ilta metsän siimeksessä tutustuen etsijäkoiratoiminnan saloihin. Aivan aluksi minä seurasin yhden etsinnän ilman koiraa, jotta näin mikä on homman nimi ja sitten Nuno pääsikin mukaan. Ensin olimme Nunon kanssa maalikoirina pari kertaa. Opinpahan alkukaarrot ja kaikki. Ja Nuno pelastui kyllä metsästä.

Sitten tuli meidän Holmesin vuoro jäljittää. Ensin otettiin helppo harjoitus näkölähdöllä. Ja onnistui hyvin. Sitten Nuno olikin taas maalissa ja sitten vähän aikaa sai huilia muiden treenatessa, kunnes tuli taas Nunlockin vuoro ryhtyä nuuskimaan. Nyt ei Nuno enää nähnytkään koiran katoavan metsän siimekseen. Ensimmäinen harjoitus oli helppo ja Nuno ampaisi kuin tykin kuula kanuunasta ja löysi kadonneet hetkessä. Sitten otettiin toinen vähän vaikeampi harjoitus ja sekin meni hyvin, kunhan Nuno ensin keksi, että ei me mennäkään enää sitä samaa jälkeä kuin edellisellä kerralla, vaikka etsittävänä oli sama koira ja vierestä meni se edellinen jälki. Olisi kyllä ollut parempi, jos oltaisiin menty vähän kauemmaksi tuosta edellisestä harjoituksesta. No mutta hyvä näinkin. Ja Holmes näytti pitävän kyllä.

Yllättävää myös oli, että Riekkujainen oli maalikoirana hyvin kiltisti. Istuskeli mm. kalliolla viekussa ja odotteli pelastuspartiota hätiin. Ei mitään ääntelyjä tai kepin tuomisia tai kaivuri-metsurihommia. Hyvä Nuno! :) Mielenkiintoista puuhaa tämä on, sitä ei voi kieltää. :)

Ai niin ja ISO kiitos Petralle Lucan valjaiden lainauksesta! Kirppu-Nuno ei ollutkaan liian pieni niihin. Hih... :)

ps. Nuno ja narunjatkeet lähettävät SUPERonnittelut Divalle ja Dannylle juuri olleiden synttärikemuilujen vuoksi!!! :)

Aurinkoista päivää...

Lisää aurinkokuvia ja treffikuvia voi käydä ihastelemassa täällä...

Treffeillä olivat Nunon kanssa Kola ja Luca.

Aurinkoista aamua...

On se kumma, kun lauantainakin herää jo seiskalta vaikka kerrankin saisi nukkua pidempään, lukee yhden kirjan viimeiset pari kymmentä sivua, tekee aamutoimet, antaa murrelle murkinaa ja käy sen kanssa aamukävelyllä. Sitten kotiin palattua miettii ja haahuilee hetken, että mitä sitä nyt tekisikään. Kunnes keksii valokuvahaasteen. Tällä viikolla aiheena taisi olla aurinko. Ulkona paistaa aamuaurinko. Hei Nuno, mennääns ulos ottaan kuvia!

Aamuaurinko paistaa vain etupihalle, joten taustoissa ei ollut hurraamista. No eihän se takapihakaan vielä kukkaloistossa ole, joten oisiko tuo ollut edes parempi. Ensin istutin Nunon ulkovarastonkulmalle kukkien sekaan. Aurinko paistoi oivasti tuohon kulmalle...



Sitten muistin lukeneeni jostain, että jos salaman laittaa päälle voi vastavaloon ottaa onnistuneesti kuvia. Muokkasin salaman korjauksen +2 -asentoon ja toimiihan tuo. Nähtävästi näin saa psykedeelisiä neonpalloja myös helposti kuvaan... Auringon säteet tulee näin kuvattuna aika makeasti näkyviin. :)



Hmm, jos vertaat tätä alempaa kuvaa tuossa oikeassa reunassa olevaan kuvaan, niin näyttäisi tuo Nunon rintakehä vähän levenneen n. vuoden aikana. Karva on kummassakin kuvassa suht saman pituista, joten se ei eroa tee...

Kirjeitä kaukomailta...

Tänään oli tullut meille postia kaukaa valtameren toiselta puolelta. Posti koski Nunoa ja oli USAsta. Mutta palataanpas muutaman viikon takaiseen sunnuntaihin, jolloin narunjatkeet kuskasivat Nunon tapaamaa Melinaa tällä kertaa hänen luokseen. Melinalla olikin Nunolle uusi yllätys ja tällä kertaa ei verta joutunut pikku-ukkomme vuodattamaan lainkaan.

Nunolle poskeen tökkästiin vähän pumpulipuikon näköinen tikku ja sitä sitten vatkattiin siellä poskessa pitkään ja hartaasti minuuttikaupalla. Tämä toistettiin kolmesti ja kummastakin poskesta näyte otettiin (tai toisesta kaksi). Näin oli Nuno antanut sylkinäytteen kuin CSI:n tutkimuksissa konsanaan. Olettehan varmaan katsoneet sarjaa, joten tiedätte mistä puhun... Tosin näytteessä piti olla myös poskisolukkoa mukana eli ihan pelkällä syljellä ei pärjätty. Siinä se Nuno sitten kiltisti istui jalkojeni välissä näytetikku poskessa ja Melina heilutteli poskea minkä jaksoi... :)

Näyte sitten lähti Jenkkilään ja tänään sieltä sitten vastaus saapui. Täytyy sanoa, että jänskätti avata kirjettä ja pakko oli ottaa koira kainaloon. PRA:n suhteen vaihtoehtoja on 3, koira on joko sairas, kantaja tai terve. Iloisia olivat uutiset: Nuno on terve/normaali. Optigen-setien ja tätien mukaan tämä tarkoittaa sen lisäksi, että Nuno ei sairastu ko. tautiin, on ihan sama ketä Nuno mahdollisesti humppaisi, niin se ei myöskään periytä sairautta. :) PRA:sta voi tarkemmin lukea vaikkapa Vesikoirat ry:n sivuilta.

Munarikasta pääsiäistä!

Pääsiäispupu tohkeissaan loikki

talosta taloon, peltojen poikki

sitten istahti

mietti, virkahti:

kaksin olis kivempaa.

Kyöpelinvuorella samaan aikaan

valmistui noita pääsiäistaikaan

pataa hämmensi

siihen puhalsi:

tahdon tänne kaverin!

Tuostapa taiasta noidan luuta

ampaisi matkaan väistellen kuuta

pupun yhytti

kutsun esitti:

hyppää kyytiin, loikkija!

Noita vierastaan odotti aivan

ujona nähtyään moisen vaivan

kättä antoivat

sitten istuivat:

saiskos olla mämmiä?

Myöhäiseen yöhön karkelo jatkui

voimasta tanssin lattia notkui

aivan lopuksi

noita kuiskasi:

nähdään ensi vuonna taas!

Runo: Anna Pihlajaniemi

Kevättä etsimässä ja pari kuvahaastetta

Käytiin Nunosen kanssa tänään metsässä kevättä etsimässä... Samaan syssyyn sitten otettiin kuvia viime viikkoiseen kuvahaasteeseen "paikka" ja tämän viikon haasteeseen "lelu". Aloitetaan ensin tuolla PAIKALLA. Kyseessä on kotimme lähistöllä oleva ruohikkoalue, jolle Nuno hinkuaa jatkuvasti. Syynä hinkuiluihin lienee niin monet aukiolla tapahtuneet frisbee-, keppi-, pallo- ja lumipalloleikit.




Kyseessä ei ole mikään urheilukenttä, vaikka taustalla näkyvästä maalista niin voisi päätellä. Vieressä on kyllä oikea urheilukenttäkin, jonka varusteita maali taitaa olla.

Tästä päästäänkin sitten tämän viikon leluihin...


^Pihalla on tarjolla leluja vaikka kuinka. "Siis onko nää kaikki ihan mua varten tähän tienposkeen kasattu??? Ihanaa..."





^ Pehmikset ja muita leluja. Pehmolelut: Hip-Hip-Hippo, Kenkä, Luppa, Nuno, edessä Kille Kilpinen, Lötkö-koira "Lötkis" ja Masse Majava. Muita nimettyjä JiiWee (vihreä, röhkivä pallo etualalla, jossa lukee JW), JiiWeen vieressä sininen Ruff, Lupan edessä oleva vinkulelu on Espanjan tuliainen ja kekseliäästi nimeltään Keppi. Kepin vieressä Donitsi ja Possut ovat Rehtoreita kaikki. Nunolla on myös kuvasta puuttuva vaaleanpunainen pehmoporsas, joka röhkii kuin Rehtorit ja sen nimi on Possu. Kaikkia leluja ei löytynyt kuvaushetkellä. Pallot on palloja, vinkuivat tai eivät. Hipon päällä on puoliksi purkaunut Rotta.




^ Nuno ja tämän hetkinen Rehtori-kokoelma



^ Joskus lelut eivät kestä edes sitä ensimmäistä käyttökertaa (tsekkaa esim. bumerangi), tai ovat paikkauslistalla kuten Espanjasta tuotu Virnu-pehmis. Ilme kertoo kaiken: "Minähän en oo koskaan näitä edes nähnyt...". Makkaralelun piti kuulemma olla rotikan kestävä... No Nunon kestävä se ei ollut, mutta Nunohan onkin viimeisimpien kommenttien mukaan dobermannin ja villakoiran mix.



^Treenilelut ovat erikseen, niillä leikitään vain treeneissä.

Sitten onkin aika siirtyä kevättä etsimään. Käytiin siis samoilemassa Espoon Keskuspuiston maisemissa etsien kevään merkkejä. Metsässä oli kuitenkin edelleen täysi talvi, mutta saatiin reissulta näinkin kesäinen kuva:






^ Miten niin nää uudet polut on arveluttavia?! Tää rasti löytyi jo, joten me ollaan ihan kartalla mamma!





^ Ovatkohan Nuno ja Masse tehneet jonkun yökeikan joskus...




^ Siis metsäaukiolla heinäseiväs heinineen... Mikä ihme juttu tää nyt on???





^ Kiipeilevä pesukarhukoira?



^ Ota nyt ne kuvat!!!!!



^ Viimein löytyi jotain keväistäkin.