sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Kuvitettua päivitystä

Pieni miekkosemme vietti synttäreitä männä viikolla. Synttärisankarille piti toki tehdä kakku (maksalaatikkoa, nakkeja ja kurkkua) sekä hankkia 5 lelulahjaa ja Kennelylituomarin yksi lelu lisää sekä pussillinen koirankeksejä. Synttärisankari taisi olla aika tyytyväinen... Paitsi Nunosta alkuun olisi saanut valokuvaaminen jäädä ja kakun kimppuun hyökätä suoraan.

^ Eikö jo saa ottaa?

Koska kakkua on tullut vedeltyä, on Nuno aloittanut uuden liikuntaharrastuksen. ZUMBAN! Kuvien laatu ei näissä päätä huimaa, mutta asennot ovat niin makeita, että pakko laittaa esille.




No okei, ei se Nuno ihan tuosta noin vaan ole alkanut zumbaamaan, mutta pallozumbaamaan kylläkin...


^ Zumbaamaan pystyi Jyväskylässäkin, vaikka siellä jo satoi lunta paljon aiemmin kuin kotona. Uuden putken hankkiminen on kannustanut ottamaan kuvia, mutta ihan sinut putken kanssa en vielä ole. Alla kuitenkin jotain harjoitelmia. Nuno parka, aina saa olla kuvauskohteena...



^ Kaverikuvassa Luca ja Nuno


^ Vastavalolla leikittelyä...

^ Yhääh, tää keppi maistuu pahalle!





^Leviathan

Ai niin, pantojakin on taas tullut tehtyä, mutta jatkossa pannat ja muut koirille tarkoitetut vermeet, joita teen, päivittyvät tuonne mun toiseen blogiin.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Kirje Nunolta

Toi narunjatke on ollut tosi huono päivittämään tätä mun blogiani! No onneks se taas antoi näppiksen mun hallintaan ja mä edes pääsen tänne jotain päivittämään. Mulla menee jees. Oon syönyt hyvin ja lenkkeilly ja harrastanut. Vaikka tolla onkin ollut kaikkia juttuja ettei se siksi oo tänne muka ehtinyt, niin onneksi sillä on ollut kuitenkin selvää se, että mä tuun ykkösenä ja mun harrastukset ja menot eivät oo kärsineet. Oon aika hyvin kouluttanut tuon vai mitä? Ja sit mä oon tuijotellut takapihalle olohuoneen ikkunasta ylenpalttisesti. Noi ei tajuu miks mä tuijottelen, vaikka yöt läpeensä takapihalle, kun ei siellä oo mitään liikettäkään, mutta hei kamoon, ne ei ookkaan mä. Mulla on omat hommani!

Me oltiin tässä agitreeneissä ja mun pitkä letti vaati taas kaikenlaisia pinnejä ja kun mä sain aikaiseksi useamman hukattua putkiin, toi narunjatke päätti tehdä asialle jotain. Onneks se ei ihan lämmennyt Savikon Sepon ajatukselle kaljusta päälaesta ja laajensi trimmerin kulkureittiä! Nyt kivan viileetä taas. Paitsi takkia se mulle jo etsi, mutta en mä oikein niistä välitä. Täällä Espoossa on kuitenkin ollut ihan lämmintä, niin en mä ole kuin treenireissuilla pitänyt Back On Trackia.



^ Ilme paljastaa kaiken. Voiko olla onnellisempaa koiraa?

Sit mä oon käynyt vähän treffaileen Lucaa ja Lediä. Mä oon jopa innostunut painimaan Ledin kanssa. Mut hei aatelkaas, se pikkukakru 4 kk tai mitä nyt onkaan, on jo mun kokoinen! No vähän kevyempi, mut melkein yhtä korkea. Ihan kivalta tyypiltä se vaikuttaa, mutta kyllä se on vielä aika kakara. Mä oon tälleen aikuisempana koirana ovelampi ja meen meillä sohvalle haastaan Lediä leikkiin, kun se ei osaa tulla sinne. Hah!

Toi narunjatke osti uuden putken kameraan ja mä oon sit taas ollut poseeraushommissa aika paljon. Jos se joskus sais ladattua niitä otoksiaan tänne, niin näkisitte tekin niitä. Parhaat valokuvauskeikat on olleet Siuntiossa, kun mä oon saanut rellestää metsässä. Mut tässä tällaiset pikakuulumiset, kiiip on muuvin' niinku meillä sanotaan!

maanantai 20. syyskuuta 2010

Kirjainyhdistelmiä kuten RTK1 ja MVA

Kirjaimista tulee sanoja, mutta niistä saa aikaan myös kivoja lyhenteitä. Nuno on onnistunut viime päivityksen jälkeen ansaitsemaan pari lyhennettä itselleen. Ensimmäinen näistä oli RTK1. Eli Nuno sai suoritettua rally-tokon alokasluokan läpi ja sai kolmannen hyväksytyn tuloksen. Siirto siis tuli ylempään luokkaan. Viimeinen tulos haettiin jo noin kuukausi sitten Helsingin Munkkiniemessä pidetyistä kisoista. Narunjatkeen neljän viikon kesälomailut ovat tässä pitäneet bloginkin tauolla ja raportointi tästäkin tulee näin myöhään.

No mutta sitten itse suoritukseen. Nuno luuli sinkoavansa lähdössä ties minne kuuhun ja narunjatke jo luuli hylkäyksen koittaneet (en kyllä oikeastaan tiedä edes miksi näin luulin). Ja vielä ei oltu päästy edes ensimmäiselle kyltille! Koira takaisin sivulle ja matkaan järkevällä vauhdilla. Loppumatka olikin sitten suht varmaa menoa, perussuoritusta ja päästiin ilman suurempia kommelluksia maaliin. Kennelylituomari on aina yhtä kannustava (<3) ja vastaus lähettämääni tekstariin: "Meitä taidettiin hylätä tai sit saatiin miljoona miinuspojoa. Ensi kerralla sitten paremmin." oli ihana "Hyvä pupuset".

Palkintojen jaossa olin tosi yllättänyt, kun meitä ei heti alkupäässä kutsuttu kisakirjoja noutamaan. Rally-kisoissa jaetaan kaikille kirjat yksitellen tuomarin toimesta alkaen sijoitusten loppupäästä parhaisiin. Kaikkein suurin yllätys olikin, edelleen luullen, että meidät hylättiin, kun tuomarin suosikki jaettiin, kolmas sija ja sitten toinen. Nuno voitti! Palkintoja hakiessa sanoinkin, että oon tosi yllättynyt tästä. Ei meillä sitten ollutkaan tullut miljoonaa miinuspistettä, vain yksi taluttimin kiristymisestä heti lähdössä, kyltit varsinaisesti suoritettiin puhtaasti. Eli tuloksella 99/100 pistettä ja sijoituksella 1. Nuno varmisti itselleen koulutustunnuksen RTK1.

Toisen lyhenteen Nuno hankki eilen itselleen misseilemällä. Lentokone laskeutui lauantain ja sunnuntaina välisenä yönä vähän ennen neljää Helsinki-Vantaalle tuoden lomalaiset takaisin Suomen kamaralle. Narunjatke kävi kotona nukkumassa huisat kaksi tuntia ja herätessään kiroili mielessään, että kuka idiootti (varmaan se sama, joka ajatteli ilmoittautuessa, että sama koira se on lyhyemmän kuin pidemmänkin karvan alla) keksikin buukata koiralleen näyttelyn heti seuraavaksi päiväksi. Olisi ollut edes iltapäivällä!

No ei siinä auttanut kuin varpaat ja sormet ristissä suunnata kohti Hyvinkäätä, vaikka oikean tien löytäminen tuotti hetkellisiä vaikeuksia navigaattorista huolimatta. Tutuksi tuli mm. työmaa-alueen "pääsy kielletty" -kyltit jne... Näyttelypaikalle ehdittiin kuitenkin ajoissa. Sitten laitettiinkin sormet ja varpaat ristiin sen puolesta ettei tuomari sakottaisi kovasti lyhyestä turkista, joka Nunolle oli aikalailla tasan kolme kuukautta kasvanut. Pituutta ei siis ole yhtään liikaa. Meillä piti olla Hyvinkäällä unkarilainen tuomari, mutta tuomarimuutos oli iskenyt espanjalaisille karvanaamoille, joten Nuno ja kumppanit pääsivät Saija Juutilaisen arvosteltavaksi. Vaan eipä haitannut tuomaria tai Nunoa lyhyt turkki ja lyhyistä yöunista huolimatta narunjatke tajusi tuomarin ohjeet ja osasi kierrättää koiraa kehässä oikeaan suuntaan.

Ensimmäin ilostus tuli ERIstä. Sitten kilpailuluokkaan, joka samalla muodostui paras uros -kehäksi, kun avoimen luokan uroksista kolme sai ERIn ja näin ollen vain ne kilpailivat paras uros -kehässä. Tuomari sijoitti Nunon ensimmäiseksi. Tässä vaiheessa ei voinut kuin riemuita. SERTI, SERTI, SERTI! Valio, valio, valio! Wuhuu, jihuu! nyt ei enää tarvitsekaan täytellä näyttelyilmoja tälle syksylle. ;)

Sitten tuli tyttöjen vuoro ja Anna ja ihanainen Neva - tuo tyttökoira serkunkaltainen, mutta ei serkku kuitenkaan, voittivat ensin oman luokkansa ja sitten paras narttu kehässä muut. Miksi muuten kutsutaan isän veljen lapsenlasta? Tai Nevan kautta mietittynä isoisän veljen lasta? ROP-kehässä olivat sitten Nuno ja Neva. Voiko olla mahdollisesti parempaa aamua? Nevalle ROP ja Nunolle VSP. Ja näyttelyn jälkeen narunjatkeelle unta kuulaan. ;) Ja jotta ei olisi vain tylsää tekstiä, niin tässä pari fotoakin:

(klikkaa suuremmaksi, jos haluat nähdä tekstit paremmin)

Suomen muotovalio, FI MVA Beso Bocan Atrevimiento

ps. tämän kertainen Espanjan reissu tuotti vain yhden bongatun perron. :( Höh.

lauantai 7. elokuuta 2010

Ompelulangat laulaa

Nuno otti eräs ilta vakaavaakin vakavamman asian keskusteluun. Käytössä ollut kaulapanta, jossa oli kaksi turkoosia kukkaa, kun oli muka liian neitimäinen. Eihän siinä auttanut kuin kehitellä Nunolle rockimpaa lookia täksi kesäksi. Joten leffatrailereita mukaillen: Tänä kesänä muistikortille astelee uusi, rockimpi Nuno!




Helteisiin vilvoitusta on tuonut lukuisat uintikerrat, mutta koska aina ei ole uinti mahdollista päätti Narunjatke vihdoin hankkia Nunolle viilennysloimen. Pieni käsityöeläin sisimmässäni huuti itsetehdyn perään, vaikka helpointa tietty olisi ollut ostaa valmisloimi. Lucalle tuli loimi myös tilaukseen. Nämä loimet näyttävät epäilyttävästi kylpytakeilta ja siihen käyttöön ne todennäköisesti pääsevätkin taas talven tullen, kun kurvataan koirakylpylän pihaan.




Ompelukone laulaa,
ja kylpyviitat valmistuu
Helteellä vihellellen,
kun vesikoira viilentyy.

Ompelukone laulaa,
ja kylpyviitat valmistuu.
Kylpijän kuivauksessa,
ei huolien häivää näy.


^ Jokos te varasitte meille sellaisen kylpyläloman?!

Viilennysloimihan toimii siten, että se kastellaan kylmällä vedellä ennen käyttöä. Hardcorekuumalla voi hyödyntää pakastintakin... Pyyhkeenä tuo tosiaan toimii kuivana. Molempien poikien viitat ovat samaa mallia.

keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Kesän paras ostos

Toi Narunjatke velvotti viime lauantaina Kennelylituomarin kanssaan kauppaan. Ne ei huolineet mua mukaan, mikä tietty oli musta vähän hölmösti tehty, kun oli kerran viikonloppukin. Mut onneks ne ei olleet kauan aikaa poissa, vaikka sanoivat käyneensä Hong Kongissa asti!

Hyvät ostokset Narunjatke oli kuitenkin valinnut ja mun päivä piristyikin kuumuudesta huolimatta ihan hirveästi. Ensiksi mulle esiteltiin neljän pehmopalloa. Oli koripallo, jalkapallo, baseballpallo ja am.jalis ja olivat just suuhun sopivaa kokoa. Sit mulle oli ostettu myös am.jaliksen muotoinen vesipallo. Ja kaiken huipensi kesän paras ostos:

^ Mä sain ihan ihka ikioman uima-altaan takikselle! :)

Tokihan sitä piti heti testata ja voi vitsit, kun oli kivaa! Uudet lelutkin toimi kivasti ton altaan kanssa ja naapuritkin tulivat aidan yli katseleen mun riemua.


Sitten, kun mä olin mun mielestä pulikoinut tosi vähän aikaa ja Narunjatkeen mielestä tosi kauan aikaa, mulle alettiin höpöttää jotain päiväunista. Sisällehän mä jouduin, mutta en kiusallanikaan menny nukkuun mitään "pikkukoiran pikkupäikkäreitä" vaan tuijottelin ikkunasta sitä allasta. Sit toi meni laskemaan sälekaihtimet alas, mutta älkää luulko, että tämä poika niin vähästä lannistuu. Ehei, mä tuijotin sitä allasta röntgenkatseella sälekaihtimien läpi. HAHHAAA, siitäs sai!!!

Jossain vaiheessa Narunjatke sai taas jonkun idean. Vähän ihmetytti, että mitä se taas aikoo trimmaussaksilla tehdä ja pianhan mulle se selvis. Puuhka sai kyytiä. Mutta jotta homma ei taaskaan olisi ollut ihan pala kakkua, niin toi väsäs mulle ensin "väärinpäin" letitetyn ranskalaisen mun häntään. Ois mulle sekin käynyt, kun en huomannut mitään mun hännässä olevankaan.


Kun mun häntä saatiin taas järjestykseen, niin noi alkoi pakata kamoja. Me lähdettiin Siuntioon, jes! Uimaan, metsään ja kaikkea kivaa! Sitä mä en kyllä oikein ymmärtänyt, kun joidenkin tuoreiden mansikoiden takia piti pysähtyy matkalla monta kertaa. Eiks noi tajua, että lauantaina iltakuuden jälkeen on vähän hankalaa löytää mansikkamyyjiä?! No kolmannesta paikasta ne niitä mansikoita sai, vaikka hyvää uintiaikaahan tuhlaantui älyttömästi.

Siuntiossa mä pääsin uimaan ja saunaan ja sit toi keksi, että mun pitää poseerata myös. Mä alan olla näissä kuvauksissa jo niin pro, että tiedän kyllä mitä tehdä, kun toi sieltä kameran takaa huikkaa: "Otas Nuno sellainen malli-ilme!"

^ Kesälläkin voi kelkkailla.

Siuntiossa oli kyllä kivaa. Mä pääsin uimaan ja tosi kiva yllätys oli, että Raimolla ja Ilonalla oli käynyt puutarhasuunnitelija ja mun aina salaa kaivelema kalliosammalikko, jossa on paljon hyviä juuria kiskottavana, oli saanut lähtötuomion. Nyt kun niitä juurakkoja sai luvan kanssa kiskoa esiin maasta ja sammalia pöllyttää, niin arvatkaas oliko hauskaa? Siinä olikin projektia kerrakseen, mulla meni koko lauantai-ilta siinä hommassa, eikä valmista ees tullut!

Sunnuntaina aamulla istuttiin Narunjatkeen kanssa portailla ja tuumattiin päivän ohjelmaa. Sitä alkoi huvittamaan mun fiini istumatyyli ja taas sille ilmestyi kamera käteen.

^ Hohhoijaa, et sit parempaa kuvattavaa keksinyt?

No mun sunnuntaisuunnitelmiin kuului uintia ja juurakkoprojektin jatkamista. Sit jossain vaiheessa me lähdettiin Lohjalle sellaiselle isohkolle ulkokirpparille ja mä pääsin mukaan. Mä taisin olla monesta kiinnostavampi kuin myyjien tarjonta, nimittäin musta otettiin kuvia ja mua käytiin jatkuvasti silittelemässä. En pistänyt pahakseni, mutta oishan ne voinut mulle vaikka nakkeja käydä sieltä kahviosta ostamassa myös.

Maanantaina mulla sit kävi yks Hertta kylässä. Se söi mun luun. Aatelkaas nyt, se söi mun luun! Mitä väliä sillä on, että mua ei oo koskaan se luu kiinnostanut, nyt alkoi kiinnostamaan. No onneks Hertta antoi siitä toisesta päästä pätkän. Tai no, antoi ja antoi, mä kävin vaan hakemassa sen ilman sen kummempia kyselyjä, kun Hertta katsoi muualle. Mut Hertta oli kyllä tosi ajattelevainen vieras, mä sain nimittäin ihka uuden vesilelun ja nameja tuliaisiksi! Ja sit me käytiin uimassa Hertan kanssa Haukilahden rannalla. Hertta ei ollutkaan ennen meressä uinut.

Toi narunjatke latasi meidän uintikuvia tänne.


Nyt mä meen vähän pihalle ja sit koisiin. Soon moro!

-Nuno

tiistai 6. heinäkuuta 2010

Uimakoiranen (kuvatulvavaroitus)

Aloitetaan tämän päivän (maanantai 12.7.) räpiköinneillä...


Nunolla viime viikot ovat menneet siis lähinnä uimisen merkeissä. Nuuksiossa käytiin pariin otteeseen, Haukilahdessa jatkuvasti meriuinnilla ja Pitkäjärvikin käytiin testaamassa. Nuno vaan uisi ja uisi ja uisi ja uisi... ja sanoinko jo, että uisi? No onhan se vähän pakkomielteinen tähänkin lajiin:



Toisella Nuuksioreissulla hieman ihmetystä herätti Nunossa myös uiva narunjatke ja Kennelylituomari. No mikäs siinä polskiessa, mutta kun tuo tuli suoraan kohti kuin mikäkin hai. :) Alla muutama kuva Nuuksiosta...

^ Ja mähän näytän sulle keppi!

Kennelylituomari teki Nunolle oman biisin. Sanoi tuotosta "yhtä hulluksi kuin koirakin". ;) Kyseinen biisi soi Nunon uintikuvista tekemäni videon taustalla. Video löytyy myös täältä, jos ei näy tuossa alempana. Tosin täytyy sanoa, että nuo tuben näkymät eivät lainkaan ole niin tarkkoja, kuin omalla koneella oleva video.