Terveisiä vaan yläasteen matikan opelle, että kerrankin tuli tällekin sanonnalle käyttöä! :) Perjantaina käytiin Numpan kanssa Savikon opeissa. Tällä kertaa tällaista:
Treenit olivat kivat. Radalla piti tehdä tuon viimeisen esteen takaakierto esteiden 2./12. ja 3./16. välistä vain siksi, että Seppo näkee tuollaisenkin takaakierron. Tähän olikin Nunolle yllättävän hankala kulma ja tätä pitää treenata jatkossa. "Tosi elämässä" Nunolla olisi kannattanut tehdä se taaksekierto esteiden 15. ja 16. välistä. Pätkä 9-11 onnistui niin, että teki valssin pujottelun päähän ja itse menin hypyn 10. sekä sen hypyn, jota ei menty ollenkaan, "sisäpuolella" eli en mennyt sinne hyppyjen A:n puolimmaiselle puolelle lainkaan. Pujottelussa Nunolla on avokulmat hankalia ja nytkin sellainen (tosin ei mikään hirmu paha, mutta pahempi kuin tuossa kuvassa, kuva hämää) oli luvassa. Ei kertaakaan mennyt väärään väliin, jes!
Lauantaina lähdettiin sitten Lohjalle katsomaan ollaanko me oikeasti opittu yhtään mitään. Lohjalle oli ilmoitettu ekaan starttiin 51 koirakko ja toiseen 50. Huh, mikä määrä! Ihan kaikki eivät starttiviivalle saapuneet. Ensimmäisen lähdön starttimäärää mulla ei ole tiedossa, mutta toisessa starttasi 45 koirakkoa. Edelleen huh, mikä määrä! Ensimmäinen rata alkoi tosi surkeasti, omat mokat. 15 vp, kun ensin menin tyhmiä karjumaan koiralle ihan väärässä kohdin esteellä 2. ja sitten vielä unohdin ohjata kokonaan esteelle 4. Loppumatka puhtaasti.
Toiselle radalle yritin tehdä Nunon kanssa diiliä, että otetaan rauhallisesti, ja ei tartte olla kaunis rata, kunhan yritettäisiin mennä puhtaasti. No eihän toi mitään kuunnellut. Ensinnäkin varasti lähdössä (ei varastanut ekassa lähdössä, jei!), mutta onneksi tämä rata suosi tuota samanaikaista lähtöäkin, kun narunjatke muisti karjua tarpeeksi. Alussa nimittäin oli tarjolla hyppysuoraa 3 hypyllä, mutta toisen esteen jälkeen kurvattiinkin putkelle ja siinäkin vielä piti ohittaa se huokutteleva lähin putkensuu. Selvittiin, sitten seuraava vaaranpaikka olikin pujottelussa. Ensinnäkin avokulma, mutta se ei ollutkaan se ongelma, vaan en saanut Nunoa hidastamaan tarpeeksi, joten eka väli oikein ja sitten kiittelinkin jo mielessäni vuolaasti koiran notkeaa kroppaa, kun sai taivutettua itsensä toiseen väliin. Huh. Sitten vain koiralle käskyjä karjuen eteenpäin.
Loppusuoran auetessa moni koira vetäisi suoraan muurille putken jälkeen, joka ei ollut lainkaan Viitaniemen Heidin tekemässä radassa seuraavana vuorossa, nimittäin se muuri oltiin jo ajat sitten suoritettu ja ihan toiseen suuntaankin. Päätin jo rataantutustuessa varmistella Nunolle sitä putkesta kääntymistä oikeaan suuntaan ja taisin sille jotain Nuunuuta huudella. Ei tainnut vilkaistakaan muuria. Sitten enää kaksi viimeistä hyppyä ja oltiin maalissa. Maalissa ei ollutkaan hihnaa odottamassa. Toimitsija sitten tulikin kiireen vilkkaa meidän hihnan kanssa ja pyyteli kovasti anteeksi, kun saatiin hihnaa odotella. Sanoi jääneensä niin katsomaan meidän rataa, että hihnatehtävät olivat ihan unohtuneet. :)
Seuraavaa meillä onkin lallatettu eilisestä lähtien Saukin ja pikkuoravien Kolmiottelun tahtiin:
Paikoillenne, valmiit, hep
kilpailu on meillä armoton,
ja se voiton saa, joka uskaltaa,
kun mestarit urheilee.
No mihinkäs te agituomari minut haastatte,
onkos tämä oikein nopeuskisa?
Tämä on estekisa!
On alkuna estekisan hyppysuora
ja taistoon kilpaurheilun me haastamme sun!
Se passaa!
Niin korkeelle kuin pääset vain Nuno loikkaa,
kun oikein kovaa ponnistaa, ehkäpä onnistaa.
Kun minä otan oikein kovan vauhdin, niin kyllähän minä tuon esteen ylitän...
Tänne!
Nuno kurvasi - putkeen sukelsi!
Ou jes.
Nunonen nyt pinkaisee jatkohyppyyn
ja sieltä renkaalle ponkaisee,
voiton saavuttaa.
Huraa!
Kilpailu on meillä armoton
ja se pisteet saa, jota onnistaa
ja meille jo voitto kangastaa.
Nyt hyllytyksen mestari Nunon haastaa,
on harjoitellut Tuomari leipälajiaan.
Hyllytyksen?
Jos Nuno menee väärin,
ei rata kelpaa.
Sen täytyy mennä oikein,
säännöt määrää niin.
Vai että Nuno ei saa mennä väärää rataa, no kai tässä karjumalla pärjää...
Yks, kaks, sinne meni.
Nuno selvisi puhtaasti, rata on puhdas
Jei...
Ulla nyt vuorostaan vauhdin ottaa
ja koivillaan hän kiidättää Nunoa eteenpäin
Vai juoksukilpailu.
Kilpailu on meillä armoton ja se voiton saa,
joka oivaltaa oikean tekniikan.
Viimeiseksi alkaakin maaliinjuoksu
putkelta luokse hyppyjen on rata sen
Kilpailijat viivan taa, Nunonen ja Ulla
Tässä!
Paikoillenne, valmiit, hep, lähdettiin
Ullahan jäi kuin seisomaan ja nyt pieni nykäisy
Kiri, Kiri
Tuolla on se maali, nyt, nyt
Kräksis
Hyvä, hyvä
viimeisillä voimillaan Ulla syöksyy
ja Nunosesta päälleen saa
koiran hyppivän.
Minähän olen maalissa!
Ulla hymyilee, sai nollan toivotun,
mutta Nunolle kuuluu voitto koko hyppyottelun!
Ratkaistu on kilpa armoton
Nolla on voittoa tärkeempää
näin Ulla sen selittää.
Saatiin Nunon kanssa siis kaivattu nollarata, aika oli -14.45 sekuntia alle ihanneajan ja tuolla kipityksellä oltiin lopputuloksissa ensimmäisiä. :) Palkinnoksi saatiin ruokaa, koiramuki, talutin&kaulapantayhdistelmä ja lahjakortti, jolla pääsee seuraavan kerran kisaamaan ilmaiseksi.
Rata ei ollut siis mikään kaikkein kaunein ja lisäksi tiedän muutaman parennettavan kohdan, joilla saataisiin sujuvampi rata ja nopeampi aika, mutta tulokseen ollaan erittäin tyytyväisiä. Nuno <3 Kennelylituomari kuvasi meidän radan Blair witch Project -hengessä...
Sain hankittua vihdoin uuden putkenkin kameraani. Toivottavasti nyt sisäkuvista tulee selvempiä ja valoisampia.
^ Törkyturpa ja muut kuvat (paitsi kuva palkintojenjaosta) otettu uudella putkella.
Ps. Nunolta terkkuja Mairelle! :)
^ Aika söpöhän mä olen...
^ Mut kyllä tämä tukka pitää fiksata ennen kylille lähtöä...
^ Joo, nyt näkyy silmät, ihan hyvä kampaus...
^ Nyt on tukka hyvin, mut onks kieli vielä tallella?!
^ Kyllä se taitaa olla. Lähdetääs sit kylille etsiin tirehtöörille keppiä...
^ Joo tällainenhän sieltä löytyi. Tosin tätä piti karsia pihassa, kun ei se kolminkertainen huiskale ois kuitenkaan mahtunut kuvaan.
