Niittejä ja pinnimiehen paluu

No niin olisi vaikka mitä päivitettävää. Turkkia on sen verran, että pinnimies on palannut.

Nuno avasi varsinaisen kisauransa eilen rally-tokossa. Saatiin hyväksytty tulos pistein 88/100. Lähellä oli paljon paremmatkin pisteet, kun kartturi sähläsi jotain yhdellä kyltillä ja saatiin 10 miinuspojoa. En edes tiennyt suorittaneeni kylttiä väärin, enkä vieläkään tiedä mitä meni pieleen, jotta jotain selvästi. Oisinpa edes älynnyt ottaa uudestaan, niin olisi tullut vain -3 pojoa ja pisteitä 95... tai siis jos alunperinkin olisi tehnyt kyltin mukaan. :) Nuno toimi tosi hyvin ja oli hirmu kivasti kuulolla. Vielä kaksi hyväksyttyä tulosta alokasluokasta ja sitten koularin RTK1 kanssa avoimeen luokkaan. Rata mentiin taas sujuvan reipasta tahtia, kun aikamme oli juuri kahden minuutin pintaan, 2.01 ja sadasosia. Katsotaan jos saisin vaikka videota jostain...

Sitten koko viime viikon suurin ilostus:

Viime perjantain agilitytreenit Savikon opeissa olivat hurjasti hyvää mieltä kartturille tuottavat monestakin syystä.

1) me ollaan kehitytty. Tämä ei ole vain oma päätelmäni, vaan Sepolta saatiin tällaista palautetta. Paljon on vielä tehtävää, mutta hyvällä tiellä siis ollaan.

2) Nuno on "powerdog Espanjasta", Nunolla on hieno moottori ja se hakee tosi hyvin esteitä. Näistä kommeteista voisi päätellä, että koirani tykkää myös ulkopuolisten silmään lajista ja sillä on hyviä ominaisuuksia. Etenkin tuo moottorikommentti lämmitti mieltä.

3) ehdittiin paneutua naksutteluunkin Sepon kanssa kunnolla, koska meitä oli vain treeneissä normaalin neljän koirakon sijaan vain 2. Aluksi näytti pahasti siltä, että saadaan Nunon kanssa yksityistunti, mutta toinen koirakko saapuikin myöhässä. Kyllä nytkin ehdittiin tekemään huisan paljon!

4) lähdöissä odottaminen on parantunut.

Tässäpä ratapiirrosta taas vähän siihen suuntaan...
Tähän pätkään taisin onnistua tekemään ainakin jaakotuksen, pujotteluun lähettämisen reilusti yli 45 asteen kulmasta, opin odottamaan koiraa strategisessa kohdassa (tää olikin unohtunut), persjätön pujottelun jälkeen ja takaaleikkauksenkin.

Täytyy kyllä sanoa, että tämä Savikon kurssi on ollut mulle itselleni tosi hyvä. Ja eikä vähiten siksi, että juuri ennen kurssia olin jo heittämässä hanskat tiskiin ihan tyystin agilityn osalta Nunon kanssa. Nyt on ilo treeneihin löytynyt takaisin!

Näyttelyissä Nuno siis kävi kääntymässä kahdesti. Ensin käytiin Korpilahdella ja siellä olikin meidän luokkaan ilmoitettu 7 koiraa. Nunon tuloksena oli eri, kilpailuluokan 2. ja paras uros 3. Ruovedellä Nuno siis sai erin ja sertin oli paras uros 1 sekä vsp, kuten tarkkaavaisimmat saattoivat kuurakettimuunnelmasta päätellä. Tässäpä vielä yksi kuva Ruovedeltä. Kiitos Jaanalle kuvasta!

Kuva: Jaana Katajalehto

Korpilahden jälkeen lomailtiin ja siitä todisteena tässä pari lomailufiilistä. Miten mulle tuleekin osasta näistä kuvista mieleen, että mulla on joku maaninen hullu koirana?! :)



^ "Metsän omena"

Olen meidän vanhasta koirakirjasta aina lukenut mielenkiinnolla kiipeilevistä pesukarhukoirista. Olen myös ollut siinä uskossa, että sellaista en koskaan tule näkemään livenä. Kiipeilevän koiran kuitenkin huomasin yllättäen omistavani. (no kyllä tuo puukin puomista ja A:sta menee...)





Voinemme näistä kuvista päätellä, että lomalla oli kivaa. Ja sitten niistä niiteistä. Narunjatke jalkautui lomailleessaan Jyväskylän keskustaan, löysi jonkun goottikaupan ja osti kasan niittejä. Ja mitä niistä saatiinkaan aikaan:

Tässä nyt muutama Nunolle tehty panta. Punaisenkin tein ja vihreä-valkoisen keinonahkaisen ja Lucalle tuon ensimmäisen pannan sisarpannan, täytyyhän wannabe-kaksosella olla oma jengipantansa. :)