Niin meillä siis remontoidaan. Ei mitenkään suuressa mittakaavassa, mutta alakerran wc on saamassa uutta ilmettä. Nunohan ei remonttia ole aiemmin kokenut eikä tämäkään näytä hetkauttavan koiraa suuntaan tai toiseen. Paitsi ehkä hyppimään seinille. ;) Nimittäin remppahan merkitsee sitä, että narunjatke sutii maalia seiniin musiikin tahtiin eikä leiki koiransa kanssa. Remppa myös merkitsee sitä, että Kennelylituomari tasoittaa seiniä ja irrottelee lavuaaria ja sen sellaista. Sekään ei leiki koiran kanssa.
Vessan ovella kävi Nuno istuskelemassa, katseli pää kallellaan hullunkurista heiluntaa maalitelan kanssa, puisti päätään ja lähti. Keksi sitten Kennelylituomarin jättäneen pipo-hanskat-lapaset-laatikon lipastosta auki. Sieltähän fiksu pörröpää keksi hakea yksitellen hanskan ja pipon, jos toisenkin. :)
tiistai 26. tammikuuta 2010
perjantai 22. tammikuuta 2010
Rally-toko vol. 1
Aloitettiin Nunon kanssa eilen varsinaiset rally-tokon treenit. Teoriatunnillahan narunjatke kävi jo viime viikolla ja Nuno sai viettää poikien iltaa Kennelylituomarin kanssa. Rallya meistä ei ole kumpikaan kokeillut aikaisemmin (vähän ihmehän tuo olisi Nunon kohdalla, kun ei sitä kukaan ole vienyt), mutta narunjatkeelle myös uusi laji. Suunnilleen sen verran olin kärryillä lajista etukäteen, että kisoissa on rata täynnä kylttejä ja kyltit kertovat mitä pitää tehdä. Ja koiran kanssa pidetään hauskaa eikä jäykistellä kuten perinteisesssä tokossa.
Eilen siis ekat treenit. Harjoiteltiin mm. käännöksiä. Takuuvarma sekaantumismahdollisuus on 270 asteen käännöksissä, joissa käännytään oikealle, kun on 270 asteen käännös vasempaan ja toisaalta käännytään vasemmalle, kun on 270 asteen käännös oikeaan. Selkeää eikö totta? Sitten vaan se meistä, joka osaa lukea, opettelemaan ensin ne vasen ja oikea kunnolla. Mä luotan tässä Nunoon, mulla sotkeentuu niin usein vasen ja oikea, kai toi oppii pian lukemaan?
Vaikka tiesin, että koiraa saa kannustaa ja kehua jatkuvalla syötöllä ja saa vartalo-ohjata ja varmaan venkuloida miten vaan, niin silti se tokotönkkyys iski ajoittain. Ihmeellistä, että narunjatke on ajoittain hiljaa. :) Sivulta eteen istumaan siirtymistä meidän pitää treenata vielä. Nuno tulee helposti pikkuisen vinoon. Meneeköhän kisoissa paljon pisteitä vinoudesta? Huomaattekos, että mä suunnittelen jo kisoja? :)
Aivan uutena temppuna Nunolle tuli eilen selän takaa kiertäminen sivulle vaikkapa juuri siitä edessä istumisasennosta. Onneksi olin ottanut naksuttimen mukaan ja muutaman onnistuneen kierron jälkeen Nuno hiffasi mistä se naksaus aina tulee. Jei! Eli eilen opittiin kokonaan uusi asia. Kokeilin tuota tänään sekä aamu- että iltaruokaa antaessa ja toimi vielä paremmin eli eiliset onnistumiset eivät olleet onnen kantamoisia vain. Kiva huomata Nunon oppivan taas tosi nopeasti uusia asioita.
Toinen vaikea juttu on sivulle tuleminen ilman perusasentoon istumista. Mitenhän tuo olisi parasta opettaa? Nyt kokeilin erillisellä käskysanalla ja palkkaus naksulla ja sen perään heti liikkeelle lähteminen ennen kuin Nuno ehti istua. Liikkeelle lähtemisen tein siksi, että se ei naksauksenkaan jälkeen istuisi. Tarkoitus olisi tuosta sitten häivyttää tuo liikkuminen heti, jolloin se tulisi vain seisomaan sivulle. Meneeköhän tällä sarjalla ihan metsään...
Oli kyllä kivaa, pitää varmaan hankkia kylttejä itsellekin. :)
Eilen siis ekat treenit. Harjoiteltiin mm. käännöksiä. Takuuvarma sekaantumismahdollisuus on 270 asteen käännöksissä, joissa käännytään oikealle, kun on 270 asteen käännös vasempaan ja toisaalta käännytään vasemmalle, kun on 270 asteen käännös oikeaan. Selkeää eikö totta? Sitten vaan se meistä, joka osaa lukea, opettelemaan ensin ne vasen ja oikea kunnolla. Mä luotan tässä Nunoon, mulla sotkeentuu niin usein vasen ja oikea, kai toi oppii pian lukemaan?
Vaikka tiesin, että koiraa saa kannustaa ja kehua jatkuvalla syötöllä ja saa vartalo-ohjata ja varmaan venkuloida miten vaan, niin silti se tokotönkkyys iski ajoittain. Ihmeellistä, että narunjatke on ajoittain hiljaa. :) Sivulta eteen istumaan siirtymistä meidän pitää treenata vielä. Nuno tulee helposti pikkuisen vinoon. Meneeköhän kisoissa paljon pisteitä vinoudesta? Huomaattekos, että mä suunnittelen jo kisoja? :)
Aivan uutena temppuna Nunolle tuli eilen selän takaa kiertäminen sivulle vaikkapa juuri siitä edessä istumisasennosta. Onneksi olin ottanut naksuttimen mukaan ja muutaman onnistuneen kierron jälkeen Nuno hiffasi mistä se naksaus aina tulee. Jei! Eli eilen opittiin kokonaan uusi asia. Kokeilin tuota tänään sekä aamu- että iltaruokaa antaessa ja toimi vielä paremmin eli eiliset onnistumiset eivät olleet onnen kantamoisia vain. Kiva huomata Nunon oppivan taas tosi nopeasti uusia asioita.
Toinen vaikea juttu on sivulle tuleminen ilman perusasentoon istumista. Mitenhän tuo olisi parasta opettaa? Nyt kokeilin erillisellä käskysanalla ja palkkaus naksulla ja sen perään heti liikkeelle lähteminen ennen kuin Nuno ehti istua. Liikkeelle lähtemisen tein siksi, että se ei naksauksenkaan jälkeen istuisi. Tarkoitus olisi tuosta sitten häivyttää tuo liikkuminen heti, jolloin se tulisi vain seisomaan sivulle. Meneeköhän tällä sarjalla ihan metsään...
Oli kyllä kivaa, pitää varmaan hankkia kylttejä itsellekin. :)
keskiviikko 20. tammikuuta 2010
Kaavoihinsa kangistunut
Nunon arkiaamut tuppaavat kulkemaan aina samaa rataa:
1) Herätyskello soi --> Nuno tulee kainaloon nukkumaan torkun ajaksi
2) Kahden torkun jälkeen narunjatke suuntaa kylppäriin ja koira seuraa --> Nuno asettuu kylppärin lattialle nukkumaan tai menee (kylmään) saunaan lauteille.
3) Narunjatke menee ehostautumaan toiseen huoneeseen --> Nuno valloittaa sohvasängyn ja jatkaa unia tai katselee ikkunasta sohvasängyllä istuen. Mahdollisesti molempia.
4) Siirrytään alakertaan, kunhan koira ensin herää ja venyttelee. Kennelylituomari käskee laittaa makkarin oven kiinni.
5) Nuno juoksee ruokakupin eteen istumaan.
6) Nuno syö ja tulee nuolemaan keittiön penkkiä tai mun lahkeita (yyh), kysyn söikö se ihan varmasti ihan kaikki --> Nuno menee tarkistamaan kuppinsa
7) Lähdetään ulos:
Ollaan kierretty varmaan jo kaksi vuotta ihan samaa lenkkiä. Okei alussa ja jossain vaiheessa jaksoin varioida tuota ainaista reittiä. Nykyään "hulluina päivinä" kierretään se väärään suuntaan. Täytyy myöntää, että suurin syy on narunjatkeen laiskuudessa, aamu-unisuudessa ja mukavuudenhalussa. Tuolla meidän reitillä on kivasti kakkaroskiksia, kävelytietä ilman autoja ja sen kesto on vähintään 20 min ja riippuen Nunon postien määrästä, se kestää pidempään.
Tällä joka aamuisella kierroksella tutustuu välillä alueen muihin asukkaisiin, tai ainakin oppii tunnistamaan heitä, vaikka varsinaista tutustumista ei kyllä yleensä tapahdu. Kesällä aikataulussa pysymistä rytmitti paidattoman miesjuoksijan joka aamuinen vastaantuleminen. Pitkälle syksyyn hän juoksi vain shortsit jalassa, narunjatke jo taas kaiveli toppatakkiaan esille. Talven tullen ei juoksijaa ole näkynyt. Onkohan tästä vedettävä johtopäätös, että talvella ei voi juosta?
Melkein joka aamuinen näky on myös nainen rattaiden kanssa. Tässähän sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, mutta siinä sen sijaan on, että rattaissa ei koskaan ole ollut ketään kyydissä. Ei lasta, ei lemmikkiä, ei nukkea, ei aikuista. Joka aamu rattaita kuitenkin nähtävästi ulkoilutetaan. Täytyy myöntää, etten itse jaksaisi.
Paljon nähdään myös kulmakunnan koiria. On mm. berni Vallua, jota Nuno aina yrittää saada leikkimään. Vallu vaan ei Nunolle lämpene ja arvokkaasti jatkaa vain matkaansa terveydysten jälkeen. Nuno tanssii ja hyörii. Viime viikolla tavattiin karkuteillä ollut silkkiterriemix (ehkä? oli lyhyessä karvassa, hankala tunnistaa), joka räyhäsi ja rähisi Nunolle. Onneksi omistajansa tuli huutelemaan koiraansa ja koira melkein kotinsa kohdalla. Suurin osa koirista me kuitenkin ohitetaan täysin huomioitta, tai kyllä me ne nähdään, mutta ei moikkailla sen kummemmin. Saapa narunjatke sitten jurottaa silmät sirrillään tuttua reittiä robottina eteenpäin.
Nunolle aamulenkit ovat sitä aikaa, kun Numppa saa haistella rauhassa maita ja mantuja. Tai no yleensä ottaen. Mihinkään me ei juututa kyllä sitten pitkäksi aikaa. Muilla lenkeillä ei Nunolla sitten olekaan yleensä aikaa haistella kovinkaan paljon tai sitten sitä vaan suoda narunjatkeen toimesta. Tämä näyttää toimivan meillä ihan hyvin.
Lenkin loppupuolella Nunolla alkaa pieni riekkumisvaihe. Tässä vaiheessa etsimme lähimmän kepin, jonka Nenunen sitten kuljettaa kotiovelle asti Kennelylituomarille tuliaiksiksi (on varmaan tosi otettu näistä lahjoista, niitä on kokoelmallinen). Kepin kanssa ollaan niin ylpeää koiraa ettei tosikaan. Ja juostakin pitäisi. No onhan ne jonkinlaisia aarteita Nunolle. Tämän aamun valinta oli männynrisu havuilla.
Kotona otetaan vielä leikkiä leluilla ennen valmistautumista päivän puuhiin ja töihin lähtöön. Olettekos te muut aamu-urautuneita?
1) Herätyskello soi --> Nuno tulee kainaloon nukkumaan torkun ajaksi
2) Kahden torkun jälkeen narunjatke suuntaa kylppäriin ja koira seuraa --> Nuno asettuu kylppärin lattialle nukkumaan tai menee (kylmään) saunaan lauteille.
3) Narunjatke menee ehostautumaan toiseen huoneeseen --> Nuno valloittaa sohvasängyn ja jatkaa unia tai katselee ikkunasta sohvasängyllä istuen. Mahdollisesti molempia.
4) Siirrytään alakertaan, kunhan koira ensin herää ja venyttelee. Kennelylituomari käskee laittaa makkarin oven kiinni.
5) Nuno juoksee ruokakupin eteen istumaan.
6) Nuno syö ja tulee nuolemaan keittiön penkkiä tai mun lahkeita (yyh), kysyn söikö se ihan varmasti ihan kaikki --> Nuno menee tarkistamaan kuppinsa
7) Lähdetään ulos:
Ollaan kierretty varmaan jo kaksi vuotta ihan samaa lenkkiä. Okei alussa ja jossain vaiheessa jaksoin varioida tuota ainaista reittiä. Nykyään "hulluina päivinä" kierretään se väärään suuntaan. Täytyy myöntää, että suurin syy on narunjatkeen laiskuudessa, aamu-unisuudessa ja mukavuudenhalussa. Tuolla meidän reitillä on kivasti kakkaroskiksia, kävelytietä ilman autoja ja sen kesto on vähintään 20 min ja riippuen Nunon postien määrästä, se kestää pidempään.
Tällä joka aamuisella kierroksella tutustuu välillä alueen muihin asukkaisiin, tai ainakin oppii tunnistamaan heitä, vaikka varsinaista tutustumista ei kyllä yleensä tapahdu. Kesällä aikataulussa pysymistä rytmitti paidattoman miesjuoksijan joka aamuinen vastaantuleminen. Pitkälle syksyyn hän juoksi vain shortsit jalassa, narunjatke jo taas kaiveli toppatakkiaan esille. Talven tullen ei juoksijaa ole näkynyt. Onkohan tästä vedettävä johtopäätös, että talvella ei voi juosta?
Melkein joka aamuinen näky on myös nainen rattaiden kanssa. Tässähän sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, mutta siinä sen sijaan on, että rattaissa ei koskaan ole ollut ketään kyydissä. Ei lasta, ei lemmikkiä, ei nukkea, ei aikuista. Joka aamu rattaita kuitenkin nähtävästi ulkoilutetaan. Täytyy myöntää, etten itse jaksaisi.
Paljon nähdään myös kulmakunnan koiria. On mm. berni Vallua, jota Nuno aina yrittää saada leikkimään. Vallu vaan ei Nunolle lämpene ja arvokkaasti jatkaa vain matkaansa terveydysten jälkeen. Nuno tanssii ja hyörii. Viime viikolla tavattiin karkuteillä ollut silkkiterriemix (ehkä? oli lyhyessä karvassa, hankala tunnistaa), joka räyhäsi ja rähisi Nunolle. Onneksi omistajansa tuli huutelemaan koiraansa ja koira melkein kotinsa kohdalla. Suurin osa koirista me kuitenkin ohitetaan täysin huomioitta, tai kyllä me ne nähdään, mutta ei moikkailla sen kummemmin. Saapa narunjatke sitten jurottaa silmät sirrillään tuttua reittiä robottina eteenpäin.
Nunolle aamulenkit ovat sitä aikaa, kun Numppa saa haistella rauhassa maita ja mantuja. Tai no yleensä ottaen. Mihinkään me ei juututa kyllä sitten pitkäksi aikaa. Muilla lenkeillä ei Nunolla sitten olekaan yleensä aikaa haistella kovinkaan paljon tai sitten sitä vaan suoda narunjatkeen toimesta. Tämä näyttää toimivan meillä ihan hyvin.
Lenkin loppupuolella Nunolla alkaa pieni riekkumisvaihe. Tässä vaiheessa etsimme lähimmän kepin, jonka Nenunen sitten kuljettaa kotiovelle asti Kennelylituomarille tuliaiksiksi (on varmaan tosi otettu näistä lahjoista, niitä on kokoelmallinen). Kepin kanssa ollaan niin ylpeää koiraa ettei tosikaan. Ja juostakin pitäisi. No onhan ne jonkinlaisia aarteita Nunolle. Tämän aamun valinta oli männynrisu havuilla.
Kotona otetaan vielä leikkiä leluilla ennen valmistautumista päivän puuhiin ja töihin lähtöön. Olettekos te muut aamu-urautuneita?
maanantai 18. tammikuuta 2010
Keep the faith
Päässä on soinut Bon Jovin Keep the Faith. Meillä sitä kuitenkin lauletaan muodossa:
Tämän vuoden kisaura käynnistettiin sunnuntaina. Lajina oli suosikkimme eli agility. Ohjelmassa oli kaksi starttia, molemmat perusagilityratoja. 1. rata ja 2. rata, olivat molemmat tuomarina toimineen Mia Laamasen käsialaa. Viisaammat osasivat kyllä hyvin valistaa mua tulevien ratojen luonteesta ja oikeassa olivat.
Ensin mentiin rata-b. Muuten hyvä rata, paitsi, että saatiin hylky. Jos sen mustan aukon poistaa radalta, niin ihan tyytyväinen muuten olen. Nuno oli hyvin hanskassa, kunnes tuli tuo musta hetki ja sitten peli olikin jo menetetty. Toiselle radalle valmistautumaan siis.
2. rata oli melkein sama rata toiseen suuntaan. Tällä radalla Nuno ei ollut niin hyvin hanskassa, joten huippukaunis rata se ei ollut, kun narunjatke meinasi törmätä pituuden pystykeppeihin ja vähän sähläystä oli ilmassa. Loppusuoralle esteeltä 17 kaartaessa oli kuitenkin tuloksena vielä 0. Puomilla Nunoa en sitten saanut tarpeeksi haltuun ja se jätti alakontaktin ottamatta. Bling, vitonen kalahti tilille. Loput hypyt Nuno irtosi mainiosti. Vähän harmittaa tuo vitonen, mutta oikeastaan olen tyytyväinen tuohon, paras tulos kuitenkin tähän mennessä kisoista.
Kyllä nämä radat antoivat uskoa tulevaan. Aikojen kanssa ei ollut ongelmaa, kun tuolla 2-radalla mentiin kaikesta huolimatta 8,54 sekuntia alle ihanneajan. Toinen rata olisi ollut nopeampi. Nunon kanssa ei kyllä parane alkaa tuota enempää hidastelemaan, se keksii itse sitten ties mitä viihdykettä itselleen.
Tässä vaiheessa kaikki kuorossa tuota Keep the Faithia (kyllä se nolla vielä tulee)... Note to self: 1)kohota kuntoa, 2)pidä touch loppuun asti, 3)muista karjua puomilla. :) Eli entisen kouluttajamme JiiPeen sanoin: pidä tatsi, pidä tatsi, pidä tatsi! Seuraavat kisat, here we come!
Faith: you know you're gonna live thru the rain
Ulla you got to keep the faith
Faith: don't let your love turn to hate
Right now we got to
Keep the faith
Keep the faith
Keep the faith
Nuno we got to keep the faith
Tämän vuoden kisaura käynnistettiin sunnuntaina. Lajina oli suosikkimme eli agility. Ohjelmassa oli kaksi starttia, molemmat perusagilityratoja. 1. rata ja 2. rata, olivat molemmat tuomarina toimineen Mia Laamasen käsialaa. Viisaammat osasivat kyllä hyvin valistaa mua tulevien ratojen luonteesta ja oikeassa olivat.
Ensin mentiin rata-b. Muuten hyvä rata, paitsi, että saatiin hylky. Jos sen mustan aukon poistaa radalta, niin ihan tyytyväinen muuten olen. Nuno oli hyvin hanskassa, kunnes tuli tuo musta hetki ja sitten peli olikin jo menetetty. Toiselle radalle valmistautumaan siis.
2. rata oli melkein sama rata toiseen suuntaan. Tällä radalla Nuno ei ollut niin hyvin hanskassa, joten huippukaunis rata se ei ollut, kun narunjatke meinasi törmätä pituuden pystykeppeihin ja vähän sähläystä oli ilmassa. Loppusuoralle esteeltä 17 kaartaessa oli kuitenkin tuloksena vielä 0. Puomilla Nunoa en sitten saanut tarpeeksi haltuun ja se jätti alakontaktin ottamatta. Bling, vitonen kalahti tilille. Loput hypyt Nuno irtosi mainiosti. Vähän harmittaa tuo vitonen, mutta oikeastaan olen tyytyväinen tuohon, paras tulos kuitenkin tähän mennessä kisoista.
Kyllä nämä radat antoivat uskoa tulevaan. Aikojen kanssa ei ollut ongelmaa, kun tuolla 2-radalla mentiin kaikesta huolimatta 8,54 sekuntia alle ihanneajan. Toinen rata olisi ollut nopeampi. Nunon kanssa ei kyllä parane alkaa tuota enempää hidastelemaan, se keksii itse sitten ties mitä viihdykettä itselleen.
Tässä vaiheessa kaikki kuorossa tuota Keep the Faithia (kyllä se nolla vielä tulee)... Note to self: 1)kohota kuntoa, 2)pidä touch loppuun asti, 3)muista karjua puomilla. :) Eli entisen kouluttajamme JiiPeen sanoin: pidä tatsi, pidä tatsi, pidä tatsi! Seuraavat kisat, here we come!
keskiviikko 13. tammikuuta 2010
Tiistaipyöritystä
Bongattiin (kiitos Sannalle) hyvä tarjous lämmitetystä agihallista Espoon Juvanmalmilla. Vähän kyselyä haluaisiko joku mukaan ja ihan kiva porukka saatiin kasaan, kiitos seurasta Petra, Kaisi, Sanna ja Pauliina + koirat.
Halli oli kiva, mitä nyt vielä osittain kesken. Mm. pujottelua, pituutta tai pöytää ei ollut, mutta eipä tuo menoa haitannut. Putkiin painoja olisi kyllä kaivattu... Ensimmäistä kertaa yritän nyt laittaa videota Nunon blogiin. Tässä pieni pyörittely pätkä eiliseltä:
Kuvaajana Petra, kiitos vielä!
Tuossa pätkässä ei ollut varsinaisesti mitään logiikkaa, mentiin with the flow... Ja siis kuitenkin silleen, että Nunokin meni minne käskin. Kuuma hallilla tuli kyllä! Ihanaa viime aikojen paukkupakkasten jälkeen. Nuno meni hyvällä huumorilla ja kuulolla eilen. Harjoiteltiin lähdössä odottamistakin jonkin verran ja alkaa sekin olemaan taas paremmalla mallilla.
Maanantaina käytiin Petran ja Lucan kanssa treenaamassa tokoliikkeitä erään koulun parkkiksella. Nunolla näytti olevan oikein kivaa ja istuminenkin sujui back on track-loimen takaliepekkeet peffan alla. Ensimmäisiä kertoja takki päällä takaliepeet tuntuivat koiraa ärsyttävän.
Ilokseni sain tänään myös tiedon, että päästiin Nunon kanssa rally-tokon alkeiskurssille. Vaikuttaa oikein hauskalta lajilta ja Nunolle sopivalta. Huomenna heti teoriatunnille ilman koiraa ja sitten alkaakin oikeat treenit.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Viikonloppu a la Nuno
Nunon viikonloppu oli mm. tätä:
^ "Hei kamut, täällä on jotain kiinnostavaa..."
Ja tätä:
Ja jonkin verran myös tätä:
Väliin mahtui pusuja tuhansittain taas, siankorvaa ja naudan kurkkutorvea, makoisia unia, saunomista ja yleistä riekuntaa... Ja vähän myös tällaista:
^ "Hei kamut, täällä on jotain kiinnostavaa..."
keskiviikko 6. tammikuuta 2010
Ilahdutetaan koirakaveria
^ Loppiaisen kielikuva :)
^ Naapuri: "Ai se osaa ihan poseeratakin?!"Saatiin joululahjaksi paljon toivottu monitoimikone. Narunjatke ja Kennelylituomari ovat tehneet sillä smoothien jos toisenkin sitten joulun ja tänään testasin sitä ensimmäistä kertaa ruoanlaitossa. Koska kone haluttiin osittain "Nunolle mössökoneeksi" teki Narunjatke Nunolle sekä kesäkurpitsasosetta ruoan mausteeksi että
ILAHDUTA KOIRAKAVERIASI -Keksit
n. 100 g maksaa (ei sianmaksaa)
2-3 rkl kesäkurpitsasosetta
3 dl täysjyvävehnäjauhoja
2 rkl kaura-ruishiutaleita
1 rkl öljyä
1 rkl voita
1 rkl vettä
1 iso valkosipulinkynsi
^ Keksit uuniin menossa...Maksa soseutetaan monitoimikoneen soseutusosiossa ja sekaan laitetaan muut ainekset. Annetaan pyöriä sekaisin kunnes alkaa näyttää taikinalta, jota voisi leipoa. Lisää vettä, jos tuntuu liian kuivalta.
Muotoile öljytyin käsin pieniä palloja. Paista leivinpaperilla vuoratulla pellillä n. 10 min 180 asteessa. Anna pyörykoiden kuivua tämän jälkeen uunissa vielä noin tunnin.
^ Odottamaan kyllästynyt keittiöapulainenlauantai 2. tammikuuta 2010
Liikkuva hyppyrata ja muita kertomuksia
^ Nuno ja Jomppu
Uutta vuotta Nuno juhlisti Siuntion kauniissa maisemissa Jomppu-omenaisen ja Hertan (superkiiltoinen labbis-dalmis, jolla maailman kaunein ruskea väri turkissa) ja muun porukan kanssa. Narunjatke taas unohti valitettavasti kameransa kotiin, joten tyytyminen kahteen kännykkäkuvaan, joista ihanan auringonpaisteen ansiosta tuli jokseenkin selvät.
Jos katsotaan viime vuotta taaksepäin niin osaan annetuista tavoitteista päästiin ja osa jäi vielä ensi vuoden saralle. Näyttelypuolelta Nuno hankki itselleen hienosti sertin, vsp-tittelin ja varsertin ja näihin tuloksiin oltiin hyvin tyytyväisiä. Etsijäpuolelta Nuno suoritti alkeiskurssin ja pääsi loppukokeesta kerralla läpi. :) Tokopuolella vaan treenailtiin ja liikkeet alkavat ehkä kohtalaisesti olla hallussa, paitsi hyppy, jota niin hirmuisen harvoin päästiin kokeilemaan.
Agilityn osalta jäi kisoissa vielä parhaat tulokset saavuttamatta, hylkyjen lisäksi tuloksia saatiin sentään, joten ensimmäinen tavoite sinällään saavutettu. Tänä vuonna sitten parempaa... Nunossa on kuitenkin potentiaalia vaikka kuinka ja kunhan narunjatke saa itsensä sopivaan ojennukseen kisoissa, uskoisin niitä parempiakin tuloksia tulevan. Terveyspuolella ilahduttivat kilpparitutkimus-ja pevisatutkimustulokset. Ikävääkin koettiin hammaspuolella sattuneen tapaturman osalta. Mutta tonnin leegot - niillä kelpaa hymyillä!
No entäs sitten tänä vuonna? Ainakin parempaa agilitymenestystä ja nollaratoja lähdetään kisoihin hakemaan. Jos se treeneissä osaa, niin miksei sitten kisoissa? Narunjatke yrittää jatkossa muistaa radan vielä loppusuorallakin (ei onnistunut viime vuonna), muistaa vaihtaa ajoissa agikengät (ei onnistunut viime vuonna) ja on paikalla rataantutustumisessa ajoissa (ei onnistunut viime vuonna). Lisäksi Narunjatke lupaa luottaa koiraansa enemmän ja yrittää olla sössimättä toisen menoa. Niin ja etenkin Sannalle tiedoksi, Narunjatke myös lupautuu harkitsemaan sitä ilmastointiteippiä oikeasti suun edessä. Kennelylituomaria tämä varmaan riemastuttaa, vaikka onhan hänellä jo korvissa Ulla-suodatin... ;)
Näyttelysaralla toivomme parin tuomarin ihastuvan Nunoon hirmuisesti, eli muutama kehässä ympyrän juoksentelu on ainakin luvassa. Toiveissa on myös pysyä terveenä ensi vuonnakin. Etsijäkoirailun tavoitteena on paljon treenejä ja mahdollisesti jatkokurssin tai etsijäkoordinaattorikurssin suorittaminen.
Tokossa jatketaan treenejä ja yritetään saada se tokohyppykin kuntoon. Osaisikohan joku Keski-Suomessa tehdä meille tokoesteen? ;) Jos treenit alkaa näyttää tarpeeksi lupaavilta, lupaan harkita kisailmoittautumisen postittamista loppuvuodesta.
Viestiä lupaamme harrastaa metsissä useammin kuin vuonna 2009, eli Kennelylituomarillekin tässä nakki napsahtaa. Lisäksi voitaisiin joskus kokeilla verijälkeä, jos esim. Petra ja Luca suostuvat tutustuttamaan meitä joskus lajin saloihin. Liina meillä on jo ja verta kai saa kaupasta, tarvitaanko muuta? Metsä?
^ Loistavaa uutta vuotta 2010 lumikuonolta!!!
Ihmettelette jo varmaan otsikon Liikkuvaa hyppyrataa, josta ei ole vielä ollut mitään mainintaa. Uudenvuodenpäivänä muiden vielä nukkuessa livahdettiin Nunon kanssa aamukävelylle. Nuno kolusi kaikki vähänkään aukeat paikat lumipallohakujen toivossa ja kiipesi lumikasat leikkien niiden olevan A-esteitä ja kiikkui tienvierushangilla kuin puomilla konsanaan. Pikkuinen oli aivan vallaton ja ihastunut ja mikseipä olisi, valkoinen lumi, kaunis metsämaisema ja paljon juoksutilaa.
Jostain lumen alta se keppi Nunoa huuteli ja esiin sai itsensä Nunon kaivamaan. Keppi halusi siis leikkiin mukaan. Ihan pieni keppi ei ollut kuitenkaan (n. 2,5 m) ja kapealla metsätiellä keppi ylettyi tien laidasta laitaan. Nuno siitä keskellä sitä sitten kannatteli. Tämä parivaljakko keppi-Nuno suhasi sitten tietä juoksujalkaa edes takaisin ja liikkuva hyppyratahan siitä sitten Narunjatkeelle muodostui.
Narunjatkeen lautapelikutkutuskin sai helpotusta Joelin Afrikan Tähden ominaisuudessa. Voittamattomana alkoi tämä vuosi! Niin ja Nunokin pääsi kunnon puusaunan ylälauteelle Siuntiossa.
Edit. Uudenvuoden kunniaksi blogi sai uudistuneen ulkoasun, lumihiutaleita leijailee ja 3 palstaa ja blogipohjan kuvatkin vaihtuivat (joulupallot pois)... Kennelylituomarin pyynnöstä blogin nimikin suomentui.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)