98/100

Kävimme Nunon kanssa tänään kokeilemassa Rally-tokon kisarataa. Starttasimme möllialokasluokassa 15 koirakon joukossa. Rally-tokohan on tarkoitus olla kivaa ja se on saanut vaikutteita sekä tavallisesta tokosta että agilitysta. Mölliluokka eroaa virallisesta alokasluokasta siinä, että se on epävirallinen ja koiraa sai halutessaan palkita radalla.

Rallyssa voittaa korkeimmat pisteet saanut ja jos samalla pistemäärällä on useampi, niin nopein suoritus voittaa. 100 pistettä on maksimi. Rallyrata koostuu siis kylteistä, jotka kertovat mitä seuraavaksi pitää tehdä. Aluksi kävimme rataantutustumassa tuomarin johdolla ja sitten itse kisaan.

^ Tästä se lähtee. Tuomari kysyy ollaanko valmiita ja antaa luvan lähteä radalle

^ Ensin pyörittiin 360 astetta oikeaan ja siitä sitten pää sekaisena seuraavaa kylttiä kohden... Kylläpäs mä pidän tuota hihnaa turhan korkealla.

3. kyltiltä tuli meidän ainoat virheet. Yksi miinuspiste taluttimen kiristymisestä ja yksi virhepiste vinosta asennosta. Loppurata siis puhtaasti, jee! ;) Kolmoskyltti piti sisällään seuraavaa: istu-yksi askel & perusasento, kaksi askelta ja perusasento ja kolme askelta ja perusasento. Heti ekalla askeleella tulivat varmaan meidän virheet, koska siinä ainakin sain sanoa erikseen istu-käskyn Nunolle.

^ Tässä lähestytään taustalla näkyvästä spiraalista seuraavalle kyltille, jossa ensin istutaan perusasentoon ja sitten juostaan seuraavalle kyltille.

^ Sit Nuno juostaan!

Narunjatke oli varustaunut nakkien voimin siivittämään koiransa radan läpi, mutta hupsheijakkaa, nakit vain puristuivat nyrkissä ja Nuno sai kädenlämpöiset nakit vasta maalissa. Muutenkin varmaan agista jäänyt kamala kiire päälle, joten yhtään rauhassa ei otettu, vaikka olisi ehkä kannattanut. Mölleihin halusin juuri tuon palkkausmahdollisuuden myötä ja nyt sekin sitten oikeastaan jäi hyödyntämättä. Maalissa oltiin ajassa 1 min 13.56 sekuntia. Ehkä me sitten mennään ensi kerralla jo viralliseen alokasluokkaan. Tuota hihnan nostamista korviin saan kyllä jatkossa seurata, ei kai tarkoitus ollut viitata koko aikaa. ;)

Palkintojenjaossa saimme kuulla voittaneemme koko kisan. Jiihaa. :) Erityisonnitteluja myös Nunon serkkutyttö Minnille ja Johannalle, jotka voittivat alokasluokan! Vesikoirilla oli muutenkin huima edustus kisoissa ja onnea vielä kaikille muillekin vesiäiskoirakoille!

Agilitya tauon jälkeen

Tulipas pienet kuvat, mutta ehkä saatte selvää juuri sen verran, että alkaa kismittämään, kun ei kunnolla näe... No siis käytiin tänään Nunon kanssa kokeilemassa vähän agilitya jonkinlaisen tauon jälkeen. Treeneistä jäi kyllä tosi sekavat fiilikset. Varmaan sekä koiralle että ohjaajalle. Ei hyvä. Ensin tehtiin tämä ratapätkä, jossa oli A. Toiselle kiekalle vaihdettiin A:n tilalle keinu ja loppuun vielä pussi.

Twistattua taisi tulla ja ehkä jopa jaakotuksenkin tein ja persjättö nyt ainakin siellä oli. Tämä mentiin kahteen kertaan. Ekalla kerralla unohdin suunnittelemani persjätön väliin 6-7 ja tein valssin. Turhaa pyörimistä tuollaiset tanssahtelut. Otettiin uudestaan ja kun tein suunnitelman mukaan, eli jaksoin sentään keskittyä 11 estettä, oli lopputulos suorastaan mainio. Tämä oli se JES-osuus treeneistä.

Toisella kiekalla Nuno jotenkin meni täysin ylikierroksille. Ei mitään hajuakaan mistään odottamisesta lähdössä tai muutenkaan kuuntelemisesta = räiskintää joka suuntaan. En ymmärrä miten koira saattoi hetkessä kadottaa korvansa niin tyystin. Sellaista päätöntä koheltamista eikä pysynyt lainkaan nahoissaan. Ehkä meidän pitäisi olla edelleen tauolla? Kokeilimme vielä uudestaan ja paremmin se meni, mutta ihan tyytyväinen en kuitenkaan ole. Hyvää tässä harjoituksessa oli se, että kokeilin riskillä, huomasin ettei toimi ja vaihdoin toimivampaan. Näiden esitysten fiilikset toivat siis sen ristiriitaelementin.

Pöytää (1. radan 9. ja 2. radan 3. este) ei ollakaan treenattu keskellä rataa kuin kerran kisoissa (juu siellähän sitä kannattaakin ottaa vain). Yllättävän hyvin meni, ei kertaakaan mennyt yli ja pysyi vaaditun ajan pöydällä. Nunolla näyttää pöydän luontainen suoritusasento olevan istuminen, vaikka sitä en siltä edes pyydä. Tästä jäi hyvä mieli. Kontakteihin olen suht tyytyväinen, keinua pitää kyllä treenata, että siihen kanssa jäädään, kunnes lupa tulee.

Leluja

Narunjatke kävi kangaskaupassa ostamassa mm. 4 metriä fleeceä ja on tässä sitten niitä suikaloinut ja solminut leluiksi. Huom! siis etenkin kaikki "Harjun hurjat", mäkin osaan tehdä käsilläni jotain. :)

^ Ensimmäiset mallit. Punavalkea meni Lucan käyttöön ja näytti kelpaavan mainiosti. Punamustasta tuli taas mun treeniliiviin sopiva väriensä puolesta, joten se pääsee koulutusliivin vakiovarusteeksi perstaskuun.

Tein myös tuplapitkän tuplavärisen lelun, josta näytti Nuno kovasti pitävän. Näitä solmimisharjoituksia jatketaan kunnes fleecesuikaleet loppuu. Sitten vaihdetaan kaulapantakokeiluihin tai mennään ostaan lisää fleeceä.

Muutaman viikon tauon jälkeen Nuno pääsi vihdoinkin esteille. Tällä kertaa Kennelylituomarin kanssa. Voi vitsit, kun se olisi itsellekin muka niin helppoa, että vähän vaan vilkaisee, että tuossa ne esteet on ja tuollainen näyttäisi olevan se järjestys. Eli tästä voinette päätellä, että Kennelylituomari ei paljoa perustanut rataantutustumisesta eikä siitä mitkä ovat ne oikeat komentosanat Nunolle. Eka rata oli tämän koirakon taidoille hieman hankala, mutta toisella helpommalla vetivät jo melkein kuin vanhat tekijät. :) Kennelylituomari sai ansaitut aplodit treenikavereilta. Täytyy muuten vielä kehaista, että Nuno ei edes suunnitellutkaan pienissä herneissään, että varastaisi Kennelylituomarin kanssa. Jes!

Rally-tokokurssikin päättyi. Eilen oli tarkoitus käydä vielä kerran fiilistelemässä Myllypuron pommisuojan tunnelmaa ja tehdä vielä joku rallyrata. Pöh, VR petti taas kerran ja jätiin siis kirjaimellisesti asemalle ruikuttamaan. Sunnuntaina korjaamme rallyn tilanteen. Koska emme pääseet treenaileen pommariin, tekstari Petralle ja Lucalle tuotti meille kaivattua treeniseuraa ja treenasimme sitten vähän kotikulmilla.

Nuno on kyllä mielestäni mennyt hyvin eteenpäin rallyn liikkeiden kanssa. Eteenistuminen sivulta alkaa sujua, samoin seläntakaa kiertäminen. Muuten liikkeet ovatkin melkein tokosta ennestään tuttuja. Tietty rallyn pujottelua ei voi verrata agin pujotteluun, mutta eiköhän sekin mene. Rallyn kanssa on kyllä kiva fiilis Nunon kanssa puuhaillessa.

Aamupäivän pikkupuuhia

^ Otetaan yksi tällainen, viedään se ulos ja päästetään vapaaksi...


^ Sanotaan yhdelle tällaiselle jotain hassua, jotta se hämmästyy...

Jonka jälkeen yhdeltä tällaiselta kysytään haluaisiko se juosta, hakea keppiä/risuja tahi kaivella lumihankea. Saadaan toivottuja reaktioita ja sitten vaan räpsitään (onnistuu lapaset kädessä kovemmassakin pakkasessa)



Kuvakuulumisten jälkeen voimmekin kertoa, että nyt on rally-tokon alkeiskurssi plakkarissa. Kiitos vielä Annalle ja Anninalle. Rally osoittautui oikein kivaksi ja tämä sopii tavallista pilkun*** tokoa minulle, joten tätä kyllä jatketaan. Pitäisi vaan saada jostain kylttitelineet, mutta voihan noita treenata ilmankin, pelkillä kylteillä.

Agilityrintamalla sen verran uutta, että pikkuinen tauko on tehnyt terää ohjaajalle. Pääsimme Nunon kanssa myös Seppo Savikon agilitykurssille, jota kestää kahdeksan kertaa. Aloitamme tuon maaliskuun alussa. Jei. :)

Ystävien kanssa on kiva käydä uimassa!

Nuno pääsi Hyvinkään koirakylpylään uimaan kahtena iltana (perjantai ja maanantai). Kiitos seurasta Kaisi, Aida ja Dia, Jaana, Mena ja Mila, Petra ja Luca, Sanna ja Saaga ja Katja ja Sesse! Näin ystävänpäivänä Nuno ja narunjatkeet tahtovat toivottaa riemukasta ystävänpäivää kaikille karvaisille sekä vähän vähemmän karvaisille kavereilleen! :)

Ensimmäisellä uintireissulla käytiin vielä virkistäytymässä suolahuoneessa puolen tunnin verran. Nunoa harmitti suolahuoneessa istuminen, kun uudet koirat olivat jo uimavuorossa. Nähtävästi puolentunnin uintiriekkuminen ei ollut tarpeeksi.


^ Nunolle iskee ramppikuume aina ensimmäisen kastautumiskerran ajaksi. Sitten sitä ei enää meinaa saada rampeilta ja altaasta pois.

^ Heitä nyt se lelu. Kielikin vain vähän vilahtaa...

^ Saaga ja tennispallo. Tennispallot näyttivät olevan Saagan suosikkeja.

^ Numppapumppaumppalumppa tuo lelun uudelleen heitettäväksi

^ Ystävyyttä on saman uimarampin jakaminen... Nuno ja Aida

^ Aida

^ Lucan tyylinäyte

^ Ei lähdetä vielä! Mä en ainakaan tuu! Anna se lelu, mä meen vielä uimaan!

^ Onks pakko käydä suihkussakin, eiks voitais vain uida?!

Näkymättömiä koiria (hassu keskustelu)

Unohdinkin ihan kertoilla hassun keskustelun ensimmäisten rally-tokotreenien jälkeen. Rallyilythän tapahtuvat pommisuojassa monta kerrosta maanpinnan alapuolella. Ulospäin näkyy vain hopeanhohtoinen kuutio, jossa on ovi. Kun treenit olivat loppu, olimme Nunon kanssa ensimmäisenä ulkona ja päästämässä oven takana odottelevat pentukurssilaiset sisään. Kaikki näyttivät olevan perroja.

Kuution vieressä menee kävelytie ja sieltä sitten eräs nuorehko mies alkoi huuteleen:

Nuorimies: Hei, onks siellä vessa, kun te kaikki jonotatte sinne?
Narunjatke: Ei oo...
Nuorimies: Mä katoin vaan kun te kaikki jonotatte sinne et siellä ois vessa. Teillä on kaikilla samanlaiset koirat!
Narunjatke: Joo, nämä ovat samaa rotua kaikki.
Nuorimies: Kaikki on ihan samanlaisia. Onkohan ne samasta kennelistä?
Narunjatke: Eivät ole, ovat eri kasvattajilta, mutta samaa rotua.
Nuorimies: Mistä sä sen voit tietää?
Narunjatke: No kun tän mun koiran kasvattajan muita kasvattamia koiria ei ole täällä.
Nuorimies: Näkymättömiä koiria teillä. Kaikki samasta kennelistä.

:) :) :) (Sit meillä olikin jo kiire autoon)

Maanantain mietteitä

Hmm, oikeastaan ei ole mitään raportoitavaa. Tai ehkä on sittenkin... Narunjatkeella on agilityähky, joten Nunoa saa jatkossa nähdä liitelemässä Kennelylituomarin kanssa, kunnes kokoan itseni taas sekä fyysisesti että henkisesti. Nunolla taas on jonkinmoinen Narunjatke on mälsä tyyppi -ähky ja onkohan tämä nyt sitä kuuluisaa murrosikää? Nunohan ei pahemmin ole murkkuillut, mutta viimeaikaiset temppuilut osoittavat muunlaista. Hymph!

Toisaalta rally-toko on kivaa kummastakin ja Nuno jaksaa harjoitella kivasti liikkeitä. Menin Annan ja Anninan yllytyksestä ja vähän Petrankin ilmoittamaan meidät jo kisoihinkin. Onneksi sentään mölliluokkaan ja koska sinne on vielä rajoitettu osanotto on aina tietty mahdollista, että mukaan ei mahduta ja saadaan huokaista helpotuksesta ilman suurempia ponnisteluja. Petran kanssa jutellessa kävi ilmi, että eihän vielä olla läheskään kaikkia liikkeitä edes koitettu, mutta kai se riittää, että ainakin kerran on kuullut miten ne teoriassa pitäisi suorittaa tai edes nimeltä jos ei sitä teoriaakaan?!

Rally-tokojutuista kirjoittelinkin jo aiemmin. Kummallista, että tuohon hommaan olen naksuttelun nyt ottanut avuksi, vaikka muuten sitä on tullut hyvin vähän harrastettua. No näyttää toimivan, joten mikäs siinä. Naksutinkokoelmakin on jo kasvanut kolmeen, kun treenireissulta naksu unohtui ja uusi piti käydä ostamassa. Punainen, sopii treeniliivin väreihin. Tulipa sitten kuvattua pari huonoa videota meidän sisäpuuhista.

Ei meistä oikeita tokoilijoita taida koskaan tulla, kun mulla on niin voimakkaat vartaloavut kaikessa, mutta jos oon oikein ymmärtänyt, niin rallyssa saa ainakin alokasluokassa vielä venkuloida. :)

Uintia Nunolle on luvassa taas lähiaikoina ja suolahuoneeseenkin olisi aika varattuna. Jee! Kennelylituomari bongasi Hesarista jutun koiran hännänheilutuksesta. Tuon jutun luettuani jäin pohtimaan, että mitäs Nuno viestittää, kun sen häntä heiluu laajassa kaaressa vasurilta oikeaan ja oikealta vasempaan? Niin ja kummasta suunnasta tuota oli tarkasteltu? Siis että sen robottikoiran suuntaisesti häntä heiluu vasuriin vai sen vastaantulevan vasemmalle? Mene ja tiedä, ehkä joku tutkijoista näkee tämän ja viitsii postata mulle vastaukset. ;)

Ainiin, Nunosta on tullut Mursusaaren Mötkäle (Aku Ankkansa lukeneet varmaan tunnistavat tämän)! Viime punnituksessa elopainoa näytti vaaka jopa 17,8 kilon verran. Huh. Syksyllä sitä oli 17 kiloa ja nyt siis melkein kilo lisää. Kaikkea ei voi laittaa kasvaneen tukan piikkiin, joten eipä ihme oikeastaan, että moni on todennut Nunosta tulleen jämäkkäämmän ja äijämäisemmän. Läski se ei ole, kun kylkiluut tuntuvat kyllä mainiosti.