ANJING (Bali Dogs)

^ Kasvitieteellisen puutarhan koira oli valokuvauksellista laatua :)

Balilla näkyi katukuvassa suhteellisen paljon koiria. Osa koirista oli mun makuuni liian laihoja ja muutamalle exspot-satsillekin olisi löytynyt käyttökohteita, mutta osa koirista taas näytti voivan ihan hyvin. Koirista ei ihan aina erottanut oliko kyseessä jonkun lemmikki vai katukoira, sillä kaikki koirat jolkottelivat irtiolevina pitkin katuja mielensä mukaan. Vain toiseksi viimeisenä päivänä Balilla näin koiran, joka oli oikeasti lenkillä ihmisen kanssa. Suurin osa koirista näytti yleensä ottavan rennosti, enkä ihmettele siinä yli 30 asteen helteessä. Muutaman kerran sitten tarjosimmekin syötävää koiralle, joka ei siitä niinkään välittänyt... (mulle oli mm. jäänyt kasa froliceja taskuun) ja useat olivat tosi arkoja, ehkä nämä olivat saaneet osuutensa demonin kohtelusta...


Balilla suhtaudutaan koiriin vähän kaksijakoisesti. Koiria pidetään lemmikkeinä, joista kyllä huolehditaan, mutta sitten siellä on myös kulkukoiria, jotka kaivelevat roskakasoja. Nimi Anjing, joka tarkoittaa koiraa, muistuttaa myös demoneista. Ulvovia ja haukkuvia katukoiria pidetään demonien ruumiillistumina.

^ Koiria Lovinan rannalla, tulivat myös katsomaan auringonlaskua...


Balin koirat olivat melkein kaikki samasta muotista saatuja. En usko, että siellä mitään tarkoituksellista jalostusta koirilla oli, sen verran useasti näin koirien humppaavan ties missä kadunkulmassa ja monella nartulla näytti olevan pienet pennut. Joka tapauksessa uskoisin jotain asian kanssa olevan tekemistä sillä, että Bali on saari. oirat pääasiassa olivat perronkokoluokkaa, lyhytkarvaisia ja pystykorvaisia. Häntä yleensä oli suora ja jota koira kantoi vaakatasossa tai pystyssä "iloisena häntänä" eli selän päälle kääntyneenä. Väritystä tuntui löytyvän myös joka lähtöön niin tiikerinjuovaisesta valkoisin merkein yksivärisiin. Tan-värityksellistä, dalmatialaispilkullista tai harlekiinia en nähnyt kuitenkaan. No kuten aina, niin poikkeuksia näkyi: pari kippurahäntäistä, keskipitkällä turkilla olevaa tai luppakorvaistakin onnistuin näkemään. Niin ja yhden kultaisennoutajan.

^ Poikkeus, joka vahvistaa säännön

Kyllä ikävä oli matkan aika digijärkkäriä, joten pahoittelut huonoista digipokkarikuvista. Yksi muistikortillinen kuvia on lisäksi vielä jossain hukassa.

Viilausta ja höyläystä

Torstai-illaksi meille oli varattuna virallinen silmätarkastus. Töistä kotiuduttuani lähdin Nunosen kanssa ulkona käymään vähän kävelemässä ja palloa heittämässä. Palloa heitellessä Nuno nosteli etutassuaan vähän oudosti. Nopea tsekkaus eikä koira aristanut mitään kohtaa eikä anturoiden välissä ollut mitään. Lähdettiin sitten kotiin. Kotona Nuno sitten taas jossain vaiheessa nosti sitä samaa tassuaan ja sitten olikin tarkemman tutkimuksen vuoro. Ja niin se oli, että yksi kynsi oli haljennut pahasti, ihan kuin päältä olisi se kynnen kuorikerros kokonaan "sivusaumoista" rikki ja vain juuresta kiinni... Siihen ei selvästikkään sattunut kuin silloin tällöin, joten koira ei ontunut tai nostellut tassuaan jatkuvasti.

No soitto lääkäriasemalle, että kun ollaan kohta tulossa silmiä peilauttamaan, niin ehtisittekös katsoa myös tuota kynttä samalla reissulla? Ensin peilattiin silmät ja sitten vaihdettiin toiselle lääkärille kynsiasiaa hoitamaan. Eläinlääkäri leikkasi tuota irronnutta osaa mahdollisimman lyhyeksi ja Nuno vähän huusikin, mutta verta ei sentään vuodatettu. Toinen vaihtoehto olisi ollut tosi kivulias koko kynnen poistaminen, johon mielellään ei ryhtyisi. Nyt Nunolla on kynsipuolikas, jota pitää kotona viilailla ja tarkkailla. Haluttiin kokeilla jos se parantuisi ilman poistoa, mutta eläinlääkäri vähän ounasteli, että tuollaisilla vammoilla on tapana tulehtua ja sitten on se poisto edessä.

Ostolistalle: tassuun tossu. Treenata ja ulkoilla saadaan normaalisti (jotain hyvää sentään). Alan epäillä, että Kennelylituomari toi Ranskasta jonkun pienen ja mustan ukkospilven mun ja Nunon ylle. Se lähettelee salamoitaan aina välillä meidän suuntaan aiheuttaen milloin hammasmurtumaa, rasitusvammaa, allergista reaktiota tai kuten nyt kynsiongelmaa.

Niin ja ne silmät. Terveet ovat. :)

Ei ollut meidän päivä keskiviikko...

No niin, Kennelliittohan onkin nopea mesta (ainakin joskus). Nunon lausunnot tulivat ja lonkat olivat sitten kuitenkin tippuneet B/B:ksi. Kyynärnivelet edelleen 0/0. Harmittaa vähän noi B:t, mutta eipä niistä taida kannattaa valittaa...

Käytiin Nunon kanssa keskiviikkoillan ratoksi pitkästä aikaa etsijäkoiratreeneissä. Nyt on siis lomailut virallisesti ohi ja harrastuskalenteri alkaa taas täyttyä menoista. :) Eilen Nuno sai lähteä heti alkuunsa maaliin. Ensimmäinen jälki, jonka teimme oli metsäpoluilla kulkeva ja ylitti pururadan, jota pitkin olimme tiistaina lenkkeilleet. Maalipaikaksi valittiin erään kaatuneen puun vierus. Tuossa oli hyvä treenailla metsäagia, otettiin vähän hyppyjä ja takaakiertoja. Sitten pitikin jo rauhoittua ja olla hiljaa ettei suoraan paljasteta mistä Nuno löytyy. Meitä etsinyt rotikka ohjaajineen löysi meidät helposti, vaikka todettiin etteivät olleet tuleet samaa reittiä meidän kanssa. No pääasia, että meidät "pelastettiin" metsän siimeksestä.

Palattuamme parkkipaikalle Nuno sai uuden maalitehtävän. Ensin mentiin tälläkin kertaa metsäpolkuja, mutta sitten maali tehtiinkin bussien kääntöpaikalle. Ei sentään korotettu jälkeä potenssiin mahdoton hyppäämällä bussin kyytiin, vaan hyödynnettiin avoin tila ja käytiin läpi alokasluokan tokoliikkeet estettä ja luoksepäästävyyttä lukuun ottamatta. Sitten taas rauhoiteltiin, odotettiin pelastusta ja katsottiin auringonlaskua. Kyllähän meidät taas löydettiin.

Parkkipaikalle palattiin illan hämärtyessä ja sitten olikin Nunon vuoro lähteä etsimään. Alku meni ihan hyvin, nähtävästi Nunokin muisti mistä hommassa oli kyse. Sitten onnistuin sotkeutumaan erääseen risuun ja taisin siinä kompuroidessani häiritä Nunon pois jäljeltä. Vähän matkaa mentiin väärään suuntaan, mutta kyllä koirastakin huomasi, että nyt ei ihan olla oikeassa. Palattiin sen saman karahkan luokse, annoin Nunolle uudestaan hajun ja sitten taas mentiin. Jännä fiilis muuten kulkea nyt jo melkein täysin pimeässä metsässä koiran perässä, varsinkin kun oon tunnettu näistä kompuroinneistani...

Tiesin, että maali olisi siellä meidän ensimmäisen maalipaikan tietämillä. Nunohan sitten veikin meidät suoraan sinne maalipaikalle, mutta ei ilmaissut mitään ja kääntyi vaan katsomaan mua ilmeellä "Anna karkki!!!". Annoin Nunolle uudestaan hajun ja kyllähän se sit lähti taas etsimään, mutta ei vaan enää nähty mitään, joten pysähdyttiin. Tässä vaiheessa kouluttajamme soitti maalikoirakolle, että missä ovat, koska olisivat voineet olla jossain ihan vieressä ja ei oltaisiin nähty, kun oli niin pimeää. Kun me ihmiset paikallistettiin maali, vietiin Nuno oikeaan paikkaan, jotta se sai tehtyä ilmaisun. Se olikin tällä kertaa tosi selvä ja seisojamainen tassunkoukistuskin siinä taisi esiintyä...

Eli ihan putkeen ei tämä treeni mennyt, mutta kyllä se selvästi muisti mitä pitää tehdä. Tarkkuutta tarvitaan lisää ja valoa! :)

PS. se lupaamani juttu Balin koirista tulee tässä joku päivä. Sain jo kuvia koneelle... ;)

TÖÖT

Nuno luuli pääsevänsä Kasavuoreen lenkille Lucan kanssa - mutta ei, Kasikseen ei kurvattu. Sitten Nuno luuli pääsevänsä painimaan Lucan kanssa Lucan takapihalle - mutta ei, ei jääty pihalle. No mutta ainakin koiraharrastuksiin tai vesiäistreffeille tässä ollaan menossa tuumasi Nuno, kun Petran ja Lucan autokyytiin tie veikin. Mutta mitäs, mitäs? Eihän tämä paikka näytä ollenkaan treeneiltä tai treffeiltä - tämähän on eläinlääkäri!

Pojat siis kuskattiin lonkka- ja kyynärkuviin. Koira puntarille ja sitten piikkiä nahan alle, että alkavat rentoutua täysin lötköiksi. Nuno painoi piirun vaille 17 kiloa, joten tämä kai sitä levenemistä sitten on, kun ei se vielä mikään pläski ole. :) Eli siis melkein kilo tullut lisää viime punnauksesta.

Sitten mentiinkin röntgenkoneelle ja ensin kuvattiin kyynärpäät ja sitten lonkat. Kyynärpäistä sanottiin niiden olevan terveet ja ei mitään vikaa. Papruihin merkittiin 0/0. Sitten katsottiin lonkkakuvaa. "Erinomaisen hienot lonkat tällä" totesi lääkäri ja niistä kirjattiin tulos A/A. :) Toivottavasti Kennelliittossa vahvistavat samat tulokset. Mä kyllä luotan aika vahvasti lääkärimme tulkintoihin, kun hän itsekin on SKL:n paneelin jäsen. Kauanhan tuossa vahvistamisessa menee, tietääkö kukaan?

Loppuillan Nuno oli TÖÖÖÖÖT. Sai se herätyspiikin, mutta uni näytti silti maistuvan.

Riemukas jälleennäkeminen

Lomalaiset ovat palanneet taas arkielämän pariin. Jälleennäkeminen Nunon kanssa oli riemukas ja sisälsi aimo liudan pusuja ja kiehnäyksiä. Vaikka reissu oli hieno ja ihana, on myös kiva olla taas kotona. Nuno sai tuliaisiksi kohtuullisen ison SpongeBob SquarePants (Paavo pesusieni) pehmolelun. Se otettiin myös riehakkaasti heti käyttöön. :) Reissusta tulee myöhemmin tarkemmin juttua...

Nuno oli lomallaan harrastanut puunkaatoa. Tai ainakin yrittänyt juurista vetämällä... Metsuriskoira mikä metsuriskoira.

Kuvateksti: Kaatuuko puu, kun vedän tästä.

Kuvateksti: Hei. Otanko takanaolevan puun. Jokos se heiluu. Ote kyllä pitää. Ai mukamas suuruuden hulluutta. Osta se takka, näitä kyllä löytyis.

Kuvat Esa Virtanen

Maanjaristys Balilla

Moikka kaikki,

Ei huomattu koko maanjaristysta, joka paikallista aikaa aamuseiskalta taalla Balilla mellasti. Joten kaikki hyvin ja hengissa ollaan. Terkkuja!! :)

Mummolassa lomalla...

Nunon blogi lomailee, palataan asiaan lokakuun puolella... :)

Nuno, Narunjatke ja Kennelylituomari ovat vihdoin kesälomalla... Nunon lomailu tapahtuu "mummolassa" Keski-Suomen jylhissä metsämaisemissa. Ihmisolennot taas lentävät omille teilleen ja viettävät aikaansa jotensakin näissä merkeissä lepäillen ensin tällaisissa maisemissa Balilla...

Kuva täältä

Kuva täältä

Ja paluumatkalla pysähdytään tutustumaan Kuala Lumpuriin...

Kuva täältä

Mummolassa on Nunolla lokoisat olot. Ainakin nakkeja, makkaraa ja läskisoosia on luvattu joka päivälle... Ulos lenkkeilemään pääsee myös noin joka toinen tai kolmas tunti, kunhan nyt on ensin edelliseltä reissulta kotiin ehditty.

Täällä myös on jännä puu, joka kasvattaa palloja ja pudottelee niistä osan sitten pikkukoiran iloksi maahan. Mutta ne pallot on siitä kummia, että vaikka ne näyttävät tennispalloilta, niin ne hajoavat aika helposti ja ovat tosi mehukkaita. Onneks niitä on paljon ja jostain omenavarkaasta ne puhuu, mut tiiä sit noista ihmisten jutuista...

^ Tossakin ois yks pallo...


^ Ne on niin mehukkaita, että suussakin kuohuu...



^ Heitä, pliis...

PS. Nuno + taustajoukot onnittelevat vielä uusia titteleitä ansainnutta Diva-mutsia. TK 2 - ei mikään turha likka! :D

Päivitys 2 ja viimeinen ennen lomaa... Lisää kuvia

^ Tänne oli ilmaantunut joku lätäkkö ja purokin. Siitä agilitykoira teki itselleen vesiesteen...


^ Sinne saattoi myös joku pallo joskus livetä...


^ Kiharakarvainen onnellisuuspallon noutaja, keskikokoinen.


^ Kieppu!

^ Tauko...