Hyvää syntymäpäivää NUNO!!!!!!!! <3

Tähän alkuun kuvia noin viikon takaiselta metsä(metsuris)lenkiltä, jonne kamerakin sattui mukaan. Nämä kuvat kuvastavat hyvin Nunoa...










Sitten synttärikuviin...

^ The Cake

^ Ei pysty edes katsoon, kun ei ollut vielä lupaa ottaa...

^ Sinne se uppoaa...

Päivänsäteenä pienenä silmiisi kurkistan

(nukuit rullalla jaloissani ja minä näytin enemmän mörrimöykyltä)

herätän sinut unestasi ja onnea toivotan
lailla perhosen silkki siipisen tulen korvaasi kuiskaamaan

sanat kaikkein kauneimmat jotka suinkin vain osaan

(onko sulla nälkä ja mennäänkö ulos?)

Sillä sinulla on syntymäpäivä, vaikka lahjaa ostanut en,

suukko kirsullesi olkoon sellainen

Hyvää syntymäpäivää sinulle Nuno

hyvää syntymäpäivää toivotan

Hyvää syntymäpäivää sinulle rakkain

ja paljon onnea vaan



Yhden asian, soittorasian lailla, toistan yhä uudelleen
(Mennäänkö syömään ja ulos?)

onnittelen sinua, ja teen sen suudellen

Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en

suukko kirsullesi olkoon sellainen

Voisin miljoona nakkia suuhusi antaa
(ei ehkä kerralla kuitenkaan, illalla saat kyllä nakkikakkua)
tai kultaa ja timantteja lahjaksi antaa.

(tai ehkä vain strasseja siinä pannassa)

Sillä sinulla on syntymäpäivä, mutta lahjaa ostanut en

(se on edelleen tilaamatta)

suukko kirsullesi olkoon sellainen.

Kaijalle iso kiitos taas kerran tästä ihanasta koiruudesta!

Ai niin, erkkarin kuvat ovat netissä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

samoin kuvat koirahierontakurssilta

Kuvatonta tekstiä kunnes toisin todetaan...

Mulla olisi kyllä kuvia, paljonkin, erkkarista, hierontakurssilta, syksyisestä metsälenkistä... Mutta ei, niitä ei teknisistä syistä saa nyt koneelle. Palaamme kuva-asiaan nettilinjojen selkiydyttyä.

Tekstiasiaa saan tuotettua kuitenkin. :) Käytiin Nunon kanssa siis koiranhierontakurssilla. Kiitos vielä Barbet Finlandille ja etenkin Reetalle järjestämisestä ja urheilukoirahieroja Anne Vaskiolle! Olen vuosia sitten tutustunut koirahierontaan ja niillä opeilla sitten on Jaki ja Nuno huollettu. Olipa kivaa huomata etteivät ne tekniikat ja opit ole mihinkään muuttuneet. Nuno pitää hieronnasta, vaikka siinä joutuukin olemaan rauhallisesti.

Anne kertoili meille myös kaikenlaista mm. lihashuollosta ja miten koirat voivat näyttää erilaisia kiputiloja jne. Vitsikkäästi todettiin Petran (barbet Lucan omistaja) kanssa Nunon olevan kroonisesti sairas, kun se haukkuu ja riekkuu ja rellestää jatkuvasti. ;) Nimimerkillä termiitin omistava. Hierontakurssin lopuksi Anne vielä tuli kysymään, että onko Nuno barbet, kun se on niin pieni... Tappijalka mikä tappijalka, ei kelvannut barbetiksi. ;) Hyvä kurssi kyllä oli.

Löysin Nunolle sopivan synttärilahjankin. Mutta se on eriasia milloin se saa sen, kun vaihtoehtoja on liikaa mistä valita se juuri oikea. No narunjatke laittaa suunnittelumyssynsä mietintään. Aatelkaas, vielä viikko ja sitten Nuno on "aikuinen". Uskoisitteko? Se ei itse sitä taida uskoa, on sen verran riehakas leikkijäinen. 2 vuotta, pidettäisköhän pirskeet?

Parin viikon päästä mennään uimaan Hyvinkään koirakylpylään. Otettiin siihen vielä suolahuonehoito uinnin päätteeksi. Saas nähdä kuinka suola saa limat irtoamaan sekä ihmisiltä että koirilta. Lykkäsin menemään kisailmot agikisoihinkin... Toivottavasti on kisojen jälkeen jotain tuloksia kerrottavana.

Kynsi on parantunut. :) Tossua käytettiin tasan kerran ja silloinkin vain osan matkaa. :/ Kannattikohan satsata?

Pipo R.I.P.

Käytiin Nunon kanssa vähän kosteissa oloissa liitelemässä. Paluumatkalla junassa Nuno ilmoitteli, että olisi vähän viileä, kun sateessa piti junaa odotella... Soitettiin sitten kennelylituomarille, että toivottaisiin perinteistä agilitysaunaa. Sauna ei ollut ihan lämmin vielä, kun kotiin päästiin, joten jäi aikaa testailla uutta ulkoista salamaa ja 16 gigan muistikorttia, johon kamera ilmoitti mahtuvan jonkin verran vajaa 10 000 kuvaa!!! Sunnuntain erkkari, I'm ready - are you?!


^ Kosteahko vesiäinen kuivauksenkin jälkeen...

Nuno onnistui ryöstämään kuivumaan laittamani piponi. Suuret oli elkeet, kun se tuotiin sohvalle. "Et varmaan huomaa, et mulla on sun pipo"

^ Siis ei mulla mitään pipoa ole, värjäsin kuononi mustaksi.

^ Sitä väriä vähän levisi muuallekin... Tiididiidiii...

^ Vai yritit saada sen takaisin, Olé, heilautankin itseni ja mustan vaatteen tänne sohvan toiseen päähän...

^ Tää venyy niin kivasti kuonon ja tassujen välissä...

^ Ja vaakatasossakin...

^ Mut sit tää kyllä tarvitsi selvästi vähän ravistelukuivausta, täähän oli ihan märkä.

^ Makoisa pipo mikä makoisa pipo.

Lopputuloshan oli hajonnut pipo, joten kainovieno toivomus sinne Keski-Suomen suuntaan uudesta piposta...

Sitten saunaan. Nuno on taas alkanut saunomaan aivan urakalla. Narunjatkeiden kehotukset "sä voit mennä jo pois" kaikuvat kuuroille korville, kun Numppa valtaa ylälauteen pitkiksi ajoiksi. Kesäkuumalla ja pitkällä turkilla ei sauna kovinkaan kiehtonut, mutta ilmojen viilennyttyä ja turkin lyhennyttyä, on saunakoiramme ilmoittanut olemassa olostaan.

^ Nuno laittaa taas löylyä kainaloon.

Niin, ostin Nunolle sen tossun tassuun. Ei kovinkaan hyvin ole toiminut. Hienohan se on kuin mikäkin luistin.

^ Tässä se vielä on jalassa, mutta vauhdissa se lensi kaaressa taaksepäin Nunon sinkoutuessa eteenpäin.

Tossuostoksilla mukaan tarttui myös luomumateriaalinen "Panda", joka pitää sellaista ääntä, joka kuuluu radiosta, jossa taajuus ei ole kohdillaan. SÄRSÄRSÄR.

^ Ensiesittelyssä Panda

^ Täältä tuleekin tosi kiva ääni. Ääni oli niin kiva, että Panda on jo lelusairaalassa odottamassa parsimista.

That's all folks!

ANJING (Bali Dogs)

^ Kasvitieteellisen puutarhan koira oli valokuvauksellista laatua :)

Balilla näkyi katukuvassa suhteellisen paljon koiria. Osa koirista oli mun makuuni liian laihoja ja muutamalle exspot-satsillekin olisi löytynyt käyttökohteita, mutta osa koirista taas näytti voivan ihan hyvin. Koirista ei ihan aina erottanut oliko kyseessä jonkun lemmikki vai katukoira, sillä kaikki koirat jolkottelivat irtiolevina pitkin katuja mielensä mukaan. Vain toiseksi viimeisenä päivänä Balilla näin koiran, joka oli oikeasti lenkillä ihmisen kanssa. Suurin osa koirista näytti yleensä ottavan rennosti, enkä ihmettele siinä yli 30 asteen helteessä. Muutaman kerran sitten tarjosimmekin syötävää koiralle, joka ei siitä niinkään välittänyt... (mulle oli mm. jäänyt kasa froliceja taskuun) ja useat olivat tosi arkoja, ehkä nämä olivat saaneet osuutensa demonin kohtelusta...


Balilla suhtaudutaan koiriin vähän kaksijakoisesti. Koiria pidetään lemmikkeinä, joista kyllä huolehditaan, mutta sitten siellä on myös kulkukoiria, jotka kaivelevat roskakasoja. Nimi Anjing, joka tarkoittaa koiraa, muistuttaa myös demoneista. Ulvovia ja haukkuvia katukoiria pidetään demonien ruumiillistumina.

^ Koiria Lovinan rannalla, tulivat myös katsomaan auringonlaskua...


Balin koirat olivat melkein kaikki samasta muotista saatuja. En usko, että siellä mitään tarkoituksellista jalostusta koirilla oli, sen verran useasti näin koirien humppaavan ties missä kadunkulmassa ja monella nartulla näytti olevan pienet pennut. Joka tapauksessa uskoisin jotain asian kanssa olevan tekemistä sillä, että Bali on saari. oirat pääasiassa olivat perronkokoluokkaa, lyhytkarvaisia ja pystykorvaisia. Häntä yleensä oli suora ja jota koira kantoi vaakatasossa tai pystyssä "iloisena häntänä" eli selän päälle kääntyneenä. Väritystä tuntui löytyvän myös joka lähtöön niin tiikerinjuovaisesta valkoisin merkein yksivärisiin. Tan-värityksellistä, dalmatialaispilkullista tai harlekiinia en nähnyt kuitenkaan. No kuten aina, niin poikkeuksia näkyi: pari kippurahäntäistä, keskipitkällä turkilla olevaa tai luppakorvaistakin onnistuin näkemään. Niin ja yhden kultaisennoutajan.

^ Poikkeus, joka vahvistaa säännön

Kyllä ikävä oli matkan aika digijärkkäriä, joten pahoittelut huonoista digipokkarikuvista. Yksi muistikortillinen kuvia on lisäksi vielä jossain hukassa.

Viilausta ja höyläystä

Torstai-illaksi meille oli varattuna virallinen silmätarkastus. Töistä kotiuduttuani lähdin Nunosen kanssa ulkona käymään vähän kävelemässä ja palloa heittämässä. Palloa heitellessä Nuno nosteli etutassuaan vähän oudosti. Nopea tsekkaus eikä koira aristanut mitään kohtaa eikä anturoiden välissä ollut mitään. Lähdettiin sitten kotiin. Kotona Nuno sitten taas jossain vaiheessa nosti sitä samaa tassuaan ja sitten olikin tarkemman tutkimuksen vuoro. Ja niin se oli, että yksi kynsi oli haljennut pahasti, ihan kuin päältä olisi se kynnen kuorikerros kokonaan "sivusaumoista" rikki ja vain juuresta kiinni... Siihen ei selvästikkään sattunut kuin silloin tällöin, joten koira ei ontunut tai nostellut tassuaan jatkuvasti.

No soitto lääkäriasemalle, että kun ollaan kohta tulossa silmiä peilauttamaan, niin ehtisittekös katsoa myös tuota kynttä samalla reissulla? Ensin peilattiin silmät ja sitten vaihdettiin toiselle lääkärille kynsiasiaa hoitamaan. Eläinlääkäri leikkasi tuota irronnutta osaa mahdollisimman lyhyeksi ja Nuno vähän huusikin, mutta verta ei sentään vuodatettu. Toinen vaihtoehto olisi ollut tosi kivulias koko kynnen poistaminen, johon mielellään ei ryhtyisi. Nyt Nunolla on kynsipuolikas, jota pitää kotona viilailla ja tarkkailla. Haluttiin kokeilla jos se parantuisi ilman poistoa, mutta eläinlääkäri vähän ounasteli, että tuollaisilla vammoilla on tapana tulehtua ja sitten on se poisto edessä.

Ostolistalle: tassuun tossu. Treenata ja ulkoilla saadaan normaalisti (jotain hyvää sentään). Alan epäillä, että Kennelylituomari toi Ranskasta jonkun pienen ja mustan ukkospilven mun ja Nunon ylle. Se lähettelee salamoitaan aina välillä meidän suuntaan aiheuttaen milloin hammasmurtumaa, rasitusvammaa, allergista reaktiota tai kuten nyt kynsiongelmaa.

Niin ja ne silmät. Terveet ovat. :)

Ei ollut meidän päivä keskiviikko...

No niin, Kennelliittohan onkin nopea mesta (ainakin joskus). Nunon lausunnot tulivat ja lonkat olivat sitten kuitenkin tippuneet B/B:ksi. Kyynärnivelet edelleen 0/0. Harmittaa vähän noi B:t, mutta eipä niistä taida kannattaa valittaa...

Käytiin Nunon kanssa keskiviikkoillan ratoksi pitkästä aikaa etsijäkoiratreeneissä. Nyt on siis lomailut virallisesti ohi ja harrastuskalenteri alkaa taas täyttyä menoista. :) Eilen Nuno sai lähteä heti alkuunsa maaliin. Ensimmäinen jälki, jonka teimme oli metsäpoluilla kulkeva ja ylitti pururadan, jota pitkin olimme tiistaina lenkkeilleet. Maalipaikaksi valittiin erään kaatuneen puun vierus. Tuossa oli hyvä treenailla metsäagia, otettiin vähän hyppyjä ja takaakiertoja. Sitten pitikin jo rauhoittua ja olla hiljaa ettei suoraan paljasteta mistä Nuno löytyy. Meitä etsinyt rotikka ohjaajineen löysi meidät helposti, vaikka todettiin etteivät olleet tuleet samaa reittiä meidän kanssa. No pääasia, että meidät "pelastettiin" metsän siimeksestä.

Palattuamme parkkipaikalle Nuno sai uuden maalitehtävän. Ensin mentiin tälläkin kertaa metsäpolkuja, mutta sitten maali tehtiinkin bussien kääntöpaikalle. Ei sentään korotettu jälkeä potenssiin mahdoton hyppäämällä bussin kyytiin, vaan hyödynnettiin avoin tila ja käytiin läpi alokasluokan tokoliikkeet estettä ja luoksepäästävyyttä lukuun ottamatta. Sitten taas rauhoiteltiin, odotettiin pelastusta ja katsottiin auringonlaskua. Kyllähän meidät taas löydettiin.

Parkkipaikalle palattiin illan hämärtyessä ja sitten olikin Nunon vuoro lähteä etsimään. Alku meni ihan hyvin, nähtävästi Nunokin muisti mistä hommassa oli kyse. Sitten onnistuin sotkeutumaan erääseen risuun ja taisin siinä kompuroidessani häiritä Nunon pois jäljeltä. Vähän matkaa mentiin väärään suuntaan, mutta kyllä koirastakin huomasi, että nyt ei ihan olla oikeassa. Palattiin sen saman karahkan luokse, annoin Nunolle uudestaan hajun ja sitten taas mentiin. Jännä fiilis muuten kulkea nyt jo melkein täysin pimeässä metsässä koiran perässä, varsinkin kun oon tunnettu näistä kompuroinneistani...

Tiesin, että maali olisi siellä meidän ensimmäisen maalipaikan tietämillä. Nunohan sitten veikin meidät suoraan sinne maalipaikalle, mutta ei ilmaissut mitään ja kääntyi vaan katsomaan mua ilmeellä "Anna karkki!!!". Annoin Nunolle uudestaan hajun ja kyllähän se sit lähti taas etsimään, mutta ei vaan enää nähty mitään, joten pysähdyttiin. Tässä vaiheessa kouluttajamme soitti maalikoirakolle, että missä ovat, koska olisivat voineet olla jossain ihan vieressä ja ei oltaisiin nähty, kun oli niin pimeää. Kun me ihmiset paikallistettiin maali, vietiin Nuno oikeaan paikkaan, jotta se sai tehtyä ilmaisun. Se olikin tällä kertaa tosi selvä ja seisojamainen tassunkoukistuskin siinä taisi esiintyä...

Eli ihan putkeen ei tämä treeni mennyt, mutta kyllä se selvästi muisti mitä pitää tehdä. Tarkkuutta tarvitaan lisää ja valoa! :)

PS. se lupaamani juttu Balin koirista tulee tässä joku päivä. Sain jo kuvia koneelle... ;)

TÖÖT

Nuno luuli pääsevänsä Kasavuoreen lenkille Lucan kanssa - mutta ei, Kasikseen ei kurvattu. Sitten Nuno luuli pääsevänsä painimaan Lucan kanssa Lucan takapihalle - mutta ei, ei jääty pihalle. No mutta ainakin koiraharrastuksiin tai vesiäistreffeille tässä ollaan menossa tuumasi Nuno, kun Petran ja Lucan autokyytiin tie veikin. Mutta mitäs, mitäs? Eihän tämä paikka näytä ollenkaan treeneiltä tai treffeiltä - tämähän on eläinlääkäri!

Pojat siis kuskattiin lonkka- ja kyynärkuviin. Koira puntarille ja sitten piikkiä nahan alle, että alkavat rentoutua täysin lötköiksi. Nuno painoi piirun vaille 17 kiloa, joten tämä kai sitä levenemistä sitten on, kun ei se vielä mikään pläski ole. :) Eli siis melkein kilo tullut lisää viime punnauksesta.

Sitten mentiinkin röntgenkoneelle ja ensin kuvattiin kyynärpäät ja sitten lonkat. Kyynärpäistä sanottiin niiden olevan terveet ja ei mitään vikaa. Papruihin merkittiin 0/0. Sitten katsottiin lonkkakuvaa. "Erinomaisen hienot lonkat tällä" totesi lääkäri ja niistä kirjattiin tulos A/A. :) Toivottavasti Kennelliittossa vahvistavat samat tulokset. Mä kyllä luotan aika vahvasti lääkärimme tulkintoihin, kun hän itsekin on SKL:n paneelin jäsen. Kauanhan tuossa vahvistamisessa menee, tietääkö kukaan?

Loppuillan Nuno oli TÖÖÖÖÖT. Sai se herätyspiikin, mutta uni näytti silti maistuvan.