torstai 20. marraskuuta 2008

Tiedättehän teinit...

Niin tiedättehän teiniajan, kokeilunhalun, tyhmyydet, yli-innokkuuden, julkisten antaman esimerkin (viimeksi tämän viikon lööpeistä), uroksiin liittyvän machoilun ja hyvin pienet aivot...? Hyvä, sitten varmaan ymmärrättekin Nunoa hyvin. Aamulla satoi meille ensilumi! Nuno oli varmasti nähnyt noita lööppejä ja päätti myös koittaa, miltä tuntuu valkea aine nenässä ja sen ympärillä. Heti kun ovesta ulos päästiin sniffasi Nuno lunta monta kertaa erittäin syvään, kunnes päätyi aivastelemaan. :) Lumeen jäi myös hyvin jäljet ja kotiin palatessa piti jokainen oma tassunkuva ja minun kengänjälki haistaa meidän pihatiellä. Lumella tuntui olevan vaikutusta myös muihin kulmakunnan koiriin. Kaikki olisivat leikkineet vallattomina ja eräs berniherra oli myös yrittänyt kieriä siinä max. sentin lumikerroksessa, kuten esivanhemmat Sveitsin Alpeilla konsanaan!

Tänään on vuorossa Nunon pesu ja viikkohuolto. Ja pakatakin pitää viikonlopun reissua varten. Pitää varmaan alkaa listaa väsämään... Laitanpa tähän vielä sieltä Nunon vanhoilta sivuilta sen viimeisimmän jutun, joka taitaa monilta muuten jäädä lukematta, kun sen julkaisun jälkeen tänne uuteen heti siirryttiin...
9.11.2008 Synttärisankari NUNO 1 v.


Vauvasta on tullut iso rötkäle… 1 v. –synttäreitä juhlistettiin parhaalla mahdollisella tavalla eli kavereiden, etenkin Lucan kanssa painimalla ja kakkua syömällä. Nunon wannabe-kaksonen Luca täytti myös samana päivänä vuoden, joten yhteissynttärit olivat paikallaan. Pojat ovat tunteneet ja painineet sekä treenailleet yhdessä yhdeksänviikkoisesta asti ja Lucaa voisi kuvata Nunon parhaaksi kaveriksi. Nuno ja kotiporukat haluavat toivottaa hyvää syntymäpäivää myös Nunon ja Lucan sisaruksille! Lisäksi Kaijalle isot kiitokset tästä ihanasta karvapallosta, joka sulostuttaa elämäämme jokaisella sukkavarkaudella, agilitykohelluksella, leikkiin kutsulla, korvannuuskauksella, pitkällä nuolaisulla ja kainaloon käpertymisellä. Minulle täydellisempää koiraa en olisi voinut saada! :)

Vieraita synttäreille kutsuttiin muutama. Riikka tietenkin ja sitten kavereita eli Luca, Kola ja Robin ihmisseuralaisineen. Kiitos vielä lahjoista ja leikkiseurasta! Taisivat muut jo ajatella hulluksi, kun kutsuin 4 urosta samaan sisätilaan, mutta hyvinhän meillä meni. :) Nunon ja Lucan synttäreitä juhlistettiin siis myös kakulla. Omat kakut piti tehdä koirille ja ihmisille. Muffinssin synttäreillä tarjoiltiin tietenkin myös muffinsseja tassukuvioilla sekä karjalanpiirakoita, luukeksejä ja korvapuusteja. Koirien kakussa oli mm. extrapalvikinkkua ja naudanliha-vihannes –lastenruokaa. Kaksijalkaisten kakkuna oli shakkiruutukakku Leijonakuningas-aiheisella päällyksellä.

Täytyy vielä synttäritunnelmissa kertoa, että Nuno sai viime viikonlopulla ihan ensimmäisen oman postin. Kuoressa luki hienosti Nunon virallinen nimi ja kutsumanimi, eikä mitään mainintaa ihmisjatkeista narun päässä. Kuoresta paljastui Divan ja Tyynen tassunjäljillä koristeltu kortti ja ihana valokuva äidistä ja ”pikkusiskosta”. Arvatkaas kuka aikoo myös käydä ostamassa sormivärejä ja kenen tassuja varten…?


Sitten voidaankin siirtyä muihin kuulumisiin. Meidän bongaillessa perroja alkuperäismaastossa Nuno harrasti kotimaan matkailua Keski-Suomessa. Hyvin näytti menneen ja tulihan sitä Nunon kanssa juteltua Skypen välitykselläkin. Lomailun loputtua Nunolla oli lievähkö teiniperrokausi ja kaikkea piti kokeilla eikä millään Nenunen olisi halunnut olla yksin. Nyt ollaan taas palattu omiin uomiin ja treenien ylikierrokset ovat taas hallinnassa. Eilen juuri mietin Nunoa kuvaavia adjektiiveja ja mieleen tulivat treeninarkomaani ja agilityaddikti. :) Jei, on se ihana.

Espanjassa näkyi tällä reissulla vähemmän perroja kuin viime vuonna. Uuden kampaustyylin kyllä bongasin, eli lyhyt karva kropassa ja päässä pitkät karvat. Tuota pitää ehkä koittaa Nunolla seuraavan kerran. Niin ja nähtiinhän me hyvin nunomainen skootteriperro, joka siis matkusti kaupunkivilinässä skootterin jalkatilassa ja pää vaan pilkisti esiin, kun pitihän toisen toki tarkistaa, että suunta oli oikea…

Lahdessa käytiin Nunon kanssa myös pyörähtämässä kehässä. Kyseessä oli ryhmänäyttely ja samaan aikaan oli myös pentunäyttely kaikille roduille. Perroja oli yhteensä 28. Nuno sai arvosteluksi EH:n ja oli luokkansa toinen. Tuomarin mielestä Nunolla oli liian lyhyt turkki ja hän olisi halunnut antaa Nunolle lisäksi kunniapalkinnon. Sinänsä olen tuohon tyytyväinen, harmi vaan, että ERI jäi niin pienestä kiinni, koska kyllä Nunolla on se vähimmäisvaatimus 3 cm hyvinkin. Kilpailuluokan jälkeen tuomari jäi pitkäksi aikaa selittämään tätä turkkiasiaa, lyhyen turkin takia kuulemma nuo liikkeet ja runko näyttävät vaativan voimistumista. Tuomari kuitenkin tykkäsi Nunosta paljon ja piti sitä erinomaisena ja olisi vain halunnut nähdä sen pidemmässä turkissa. No joka tapauksessa arvostelu oli: "Hyväntyyppinen ja kokoinen nuori uros. Erinomainen pään muoto ja ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Runko saa vielä voimistua. Sopusuhtainen luusto ja kulmaukset. Karva melko hyvä, esitetään melko lyhyenä. Hyvä häntä, liikkuu normaalisti, mutta kaipaa vielä voimaa liikkeisiin. Hyvä luonne. Vaatii vielä hieman kehittymisaikaa." Tästä on hyvä jatkaa. Tosin Jypin näyttelyyn tuo turkki ei ehdi kyllä paljoa kasvaa…

Agilityssa El Nunolito alkaa selvästi päästä aina vain enemmän jyvälle lajin ihanuudesta. Me mennään sellaisia n. 10 esteen ratapätkiä, joissa on kunnon koukkujakin ollut. Selvästi huomaa kuinka Nuno on alkanut kuuntelemaan ja etenkin lukemaan ohjausta. No minähän tietenkin olen ihan ruosteessa ja mietin edelleen asiat Jakin ohjauksen kautta. Ja sehän siis ei toimi Nunolla. Mutta pari kertaa on mainiosti kloksahtanut meidän yhteistyö hyvin paikoilleen. Eli toivoa on tälläkin ohjaalla vielä. :) Talvikaudeksi ollaan siirrytty maneesiin ja mietin alkuun viekö hepan*piip* voiton esteistä, mutta ähäkutti tilanne on esteiden hyväksi 6-0.

Nunolle on tullut myös hankittua vermeitä. PK-koulutustunnusvaljaat hankittiin viestipuuhia varten. Niitä piti pienentää aika rankasti, kun ei tuo ihan rottweilermitoissa ole. Nyt ne on testattu metsässä ja hyvin sujuu. Nuno nähtävästi tykkää tuosta metsäjuoksusta niin paljon, että autopäällä (Jani) käydään vaan kääntymässä eikä edes aina ehditä ”karkkia” ottaa. Tuota hengailua juoksutaipaleiden välissä pitää siis jatkossa harjoitella. Nuno myös oli käynyt shoppailemassa lomansa aikana itselleen Hurtan sadeasun. Lisäksi tulin tässä hankkineeksi sen alle laitettavaksi t-paidan, jonka selässä on Nunolle oivasti sopiva teksti:
I didn’t do it
No one saw me
You can’t prove it

Ei kommentteja: