Hammashoitoa ja ulkoilua

Nuno oli heti aamusta erittäin auttavainen. Esimerkiksi, kun yritin leikata kankaita ompeluksiani varten, tuli pieni perronen ja alkoi armottoman venyttely-pusuttelu operaation kankaan päällä. Ompeluksista tarkemmin siis ruokablogin puolella. Mutta siis pikkumies on ollut erittäin puuhakkaalla tuulella koko päivän. Vesikoirafoorumilla sitten huomasin pelastukseksi Empun ja Kolan kaipaavan ulkoiluseuraa ja treffithän siinä sovittiin. Kohteena oli Kasavuori ja seuraksi Kolan ja Empun lisäksi saatiin girlpoweria Uman (ah, Nunon uusin ihastus!), Menan ja Milan muodossa ja lisää poikavoimaa taas edustivat Ruu, Dino ja Esso. Kiitos seurasta, nyt meilläkin on väsähtänyt pikkuotus, joka rötköttää tuossa lattialla kyljellään... :)

Kameran otin mukaan, mutta sää ei ollut kovin suosiollinen, kun kosteutta ja sadettakin oli ilmassa. Oli lisäksi aikasta pimeää ja pilvistä. Lenkin puolen välin tienoilla koirat, tai Milahan se taisi olla, löysivät aivan ihanan sammalmättään, jonka upottava pehmeys kutsui vastustamattomasti puoleensa. Tässä vaiheessa oli mustikoiden syöminen pakko lopettaa ja kaivaa kamera repusta. Kuvista suurin osa ei onnistunut kuin värien puolesta - ihanaa vihreää ja ruskeaa. Muuta niistä ei selvää saanutkaan... Olen onnistunut tarkentamaan kaiken maailman korsiin koirien sijasta.

Pari kuvaa onnistui jotenkin:

^ Mena ja taustalla Mila(?) ja Ruu...



^ Esso, Mila ja Kolan takamus


^ Mila ja Esso

^ Mila



^ Ruu

^ Esso


Nunon hammaslääkärillä käynnin tuliaisina kotiin tulivat kananmakuinen hammastahna ja kaksipäinen hammasharja koiralle.



^ Kohta harjataan


^ Tää tahna on hyvää...

^ Ei kun näytäs niitä hampaitakin, äläkä vain syö sitä tahnaa...

^ Edestä...


^ Takaa...

^ Harjatiharjaus...

^ Harja heiluu poskessa

Turboahdettu vs. urheiluhousuihin ahdettu

Turboahdettu pikkuperro pääsi viikonloppuna oivaan oppiin. Nimittäin sain meidät sekä lauantaina että sunnuntaina agilitykurssille, joissa kouluttajat olivat mm-tason agilityurheilijoita. Lauantain kouluttajamme oli Eva Lacnakova Tšekeistä. Hänellä on useampikin mm-edustus meriittilistallaan ja mm. pari mm-joukkuekultaa.

Ryhmässämme oli 4 koiraa ja 2½ h tunnin session aikana ehdimme tehdä vaikka mitä. Otimme max. 9 esteen sarjoja ja harjoittelimme ohjaustekniikoita. Täytyy sanoa, että Eva oli osaava ja innostava kouluttaja ja hänen tapansa liidellä näyttäisi sopivan oikein hyvin meille. En ehkä olisi uskonut sanovani tätä, mutta agility, jossa itsekin juostaan ja mennään, on mukavampaa, kuin se jossa seistään keskellä kenttää ja lähetetään koiraan pitkin poikin vaivautumatta itse sen enempään kuin on pakko. Ex-nimimerkillä "tavoitteena pysyä itse keskellä kenttää ja koira kiertää esteet"... ;)

Hankalatkin pätkät saatiin suoritettua hienosti ja kivaa oli. Me aletaan osata mennä radalla nopeaa, mutta virheittä. :) Onnistumisen tunne oli huumaavaa...

Sunnuntaina meillä oli kouluttajana Svetlana Tumanova. Svetlanan kanssa meillä olikin sitten tarvetta tulkille, onneksi sellainen oli järjestetty. Evan kanssa kommunikointi hoitui englanniksi. Sunnuntaina meidän ryhmässä oli viisi koirakkoa ja yksi 19 esteen rata. Kahden tunnin aikana ehdimme vain kerran käydä radan läpi ja sitten pari pientä osiota radasta, joilla ensimmäisellä kerralla tuntui olevan hankaluuksia.

Svetlanan radalla todistettiin tarvetta puomin alastulokontaktin lisätreenille. Lisäksi todettiin, että Nuno ei osaa juosta mun takana ja suorittaa siinä sivussa pari estettäkin ihan yksinään... No milloinkas me tällaista oltaisiin harjoiteltu, kun vastakkain viivalle asettuvat turboahdettu pikkuperro vs. urheiluhousuihin ahdettu narunjatke?! ;) Mitään ongelmia ei ole kuulemma, kun koira menee edellä, mutta jos se jää selän taakse yksinään suorittamaan hyppyjä, niin eihän se tuosta vaan osaa hakea niitä jos ne eivät ole suorassa linjassa. No tätä treenataan ja jonkin asteisella kulmalla saatiin Nuno jo kaahaamaan mun perässä siten, että ne hypytkin hypättiin. Muuten rata meni suht hyvin ja onnistuin ohjaamaan Nunon suurinhoukutusradalla-A:n sijaan putkeen ongelmitta. Koira irtosikin loppusuoralla kiitettävästi ja käännökset meni hyvin.

Kaikenkaikkiaan virikkeitä ja luottoa koiraan antava viikonloppu. :) Kaksi aivan erilaisella tyylillä ohjaavaa kouluttajaa ja näistä kahdesta me tosiaan kallistutaan enemmän tuonne Tšekkilän suuntaan (mitään tekemistähän tällä ei niillä Eva lahjomilla karkeilla ollut).

Minäkö kipeä?

No niinhän se menee, kun koira saatiin kuntoon, niin omistajalla alkaa paikat prakaamaan... Rasitusvamma/jännetulehdus jalassa, mutta no, nythän ollaan kisatauolla muutenkin. Liikaa ulkoilua koiran kanssa?

Nuno taas? Se on huollettu ja hoidettu ja on taas oma itsensä. Yhtään hammasta ei herra joutunut luovuttamaan hammaskeijulle, -peikolle tai eläinlääkärin kokoelmiinkaan. Hyvä näin. Oikein osaavaa ja ystävällistä palvelua saimme Anidentissä, jota voin suositella kyllä. Nuno siis vietti Anidentissä eilisen illan ja kahdeksan aikaan saimme hakea heräilevän koiran kotia. Omilla tolpillaan se vastaan tuli ja häntää heilutti. Loppuilta meni kuitenkin Nunolla viltin alla nukkuessa anestesiakrapulaa pois. Aamulla vastassa sitten oli sudennälkäinen pikkuperro, jonka äänikin palautui kuuluvaksi. Tänään ollaan kuitenkin vielä lepäilty läääkärin käskystä.

Maanantai-iltana Nuno antoi näytteitä hepuloinnista, kun piti ottaa hammaskuvia. Tuntui lällättävän, että minäkö muka kipeä, ethän saa mua edes ikuistettua filmille!

^ Tässä voi esmes kieppua kennelylituomarin sylissä, ei se mitään telkkaa halua katsella, mun kaikki puolet on parempia!


^ Nopea leikkiinkutsu, älä nyt kato sitä telkkaa...


^Leiki mun kaa, leiki mun, leiki mun kaa!!!


^ Etkö tosiaan tuu? Tässähän joutuu melkein pysähtyyn...


^ Pitänee ottaa tehokkaammat otteet käyttöön!


^ No okei, yks posetus ja sit kyl leikitään.

Puuroa, puuroa...

Koiranpoika sairastaa, häntä hellikäämme.

Lääkkehillä hoidelkaa Nuno-ystäväämme.
Puuro tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Kananliha valkoinen ehkä avun toisi.


Patjaksensa parahin sänky levitellään,
Peitteheseen Nunonen kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
Itse käymme uinumaan hänen vierellensä.

Vahtimies vartioi uskollisna Nunoo,
Kunnes koittaa aamunkoi, jolloin tarjoaa puuroo.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nuno-raukan kuntohon piakkoin jo saamme.

Eli tein Nunolle satsin Yrjölänpuuroa kanaversiona, kun se on kätevästi valmista mössöä. Täytyisi vielä tehdä myös kasvissosetta. Nuno alkaa olla varsinainen sähköjänis, jota tylsistyttää ja suoraan sanottuna *piip*ttaa, kun ei saa riekkua ja rellestää. Hammas ei vaikuta kipeältä, mutta ollaan nyt vielä varovaisia.

Good bye kisat...

Eli ole Nunosta agilitykisaajaksi... Eilen kävi tapaturmainen onnettomuus, kun kaksi kovapäistä koiraa pamauttivat vauhdilla päin toisiaan ja hirmuinen kopsaus vain kuului, kun päät kolahtivat yhteen. Nunolta murtui/katkesi törmäyksessä hammas (tai siis ainakin yksi hammas, muita pitää seurata). Nuno on kipulääkettä saava. Nuno menee juurihoitoon. Kyseessä oli puhdas vahinko, mutta erittäin ikävä sellainen. Onneksi sentään ei käyny pahemmin, kuin mahdollinen yhden hampaan menetys (toivottavasti!), toinen koira kun oli n. 3 kertaa Nunon kokoinen ainakin massaltaan. Toisellekaan ei kovin hyvin käynyt: yksi irronnut hammas ja haava alaleuassa. Voi itku. Nyt vaan sitten perumaan agilityilmoittautumisia.

THE PÖYTÄ

Eipä jäänyt lauantain agiradasta paljoa kerrottavaa jälkipolville (= vaikkapa Jennin Helmi ja Hannan Kepa)... Yksi kuva varmaan kertoo kaiken:




Siis radalla oli PÖYTÄ. Nuno ei ole koskaan nähnytkään pöytää. Paitsi keittiönpöydän, jolle se todistetusti osaa kiivetä. Ja syödä juhannusperunat. ;) Mutta siis nyt täytyy todeta, että onneksi Nuno on maxi, koska pääsimme lämppäriesteillä kokeilemaan pari kertaa tuota uutta vekotinta. Jos se olisi ollut medi, pöytää ei oltaisi päästy testailemaan. Radalla pöytä sujui täysin tyylipuhtaasti, ihan kuin mulla olisi ollut vanhakin pöytäkoira. :D

Tulos oli kuitenkin hylky, joka sinetöityi "loppusuoralla" tai oikeastaan loppukiemuralla... Päivä oli erittäin aurinkoinen ja kuuma. Kuvia olisi ollut kiva räpsiä oikein urakalla, mutta kenttä oli aidattu korkealla verkkoaidalla, joka ikävästi rajoitti kuvien ottamista. Kaiken kaikkiaan kiva päivä ja oli tosi kiva nähdä Nunon kasvattajaa Kaijaa pitkästä aikaa! :)

Ainiin, perjantain metsälenkillä tuli vahingossa suusta uusi hyvä lohkaisu Nunolle: "älä huuda, ota mustikka!" :D :D :D

Odotettavissa maanantaihin saakka...

Huomenna on agilitykisat. Iiks. Nuno ei ole pariin ehkä jopa kolmeen viikkoon nähnyt yhtään estettä. Luvassa on siis hyvin kuumana käyvä koira, jota tulee olemaan tosi hankala pitää hanskassa. Eli tulosveikkaus A-A-A-A-Hyppy-Putki-A-A-A... Luuletteko, että meillä on tuollainen rata mentävänä?!? No jos sitä tämän illan tekisi mielikuvaharjoitteita, kuten eräs agilitykouluttaja on joskus kehoittanut tekemään...

Kennelylituomari on reissussa vielä joitain päiviä. Ollaan saatu siis viettää Nunon kanssa laatuaikaa kahdestaan. Ei me kyllä oikein mitään olla tehty. Oltu vaan, rapsuteltu Nunoa, leikitty, käyty tokossa, viihdytetty vieraita jne. :) Kennelylituomaria odottaa nukkumapaikka verhonvälissä. Nuno on ominut toisen puolen sängystä aivan tyystin. Se laittaa päänsä Kennelylituomarin tyynylle ja alkaa vedellä sikeitä. Välillä se kääntyy selälleen ja välillä tunkee ihan kylkeen kiinni. Taitaa Tempur olla koiran mieleen. Kennelylituomari saattaakin huomata tyynyynsä painautuneen pienen pään ja kuonon kuopan.

Aloitin myös toisen blogin. Saas nähdä kuinka innostus sen kanssa riittää. Löytynee linkkilistan alusta...

LochNuno

Grey mist drifts upon the water
The mirrored surface moves
Awakened of this presence
Dispelling legends proof

A beastly head of onyx
With eyes set coals of fire
It's leathered hide
Glides glistening
Ascends the heathered briar

This legend lives through centuries
Evoking history's memories
Prevailing in eternities on and on and on

Lochness confess your terror of the deep
Lochness distress malingers what you keep
Lochness protects monstrosity
Lochness confess to me

Somehow it heeds the piper
From battlements that call
From side to side it ponders
Impassioned in the skirl

This highland lair of mystery
Retains a lost world's empathy
Resiliant to discovery on and on and on

This legend lives through centuries
Evoking history's memories
Prevailing in eternity
Your secret lies safe with me

This creature's peril from decease
Implores to mankind for release
A legacy to rest in peace and on and on and on
(Judas Priest: Loch Ness)

Eihän tämäkään reissu olisi ollut mitään ilman kieltä... Jännät värit kuvissa johtuu vastavalosta ja vastavalosuojan puutteesta. Mutta hauskoja nämä ovat mielestäni ja värit kauniit.