Kirje Nunolta

Toi narunjatke on ollut tosi huono päivittämään tätä mun blogiani! No onneks se taas antoi näppiksen mun hallintaan ja mä edes pääsen tänne jotain päivittämään. Mulla menee jees. Oon syönyt hyvin ja lenkkeilly ja harrastanut. Vaikka tolla onkin ollut kaikkia juttuja ettei se siksi oo tänne muka ehtinyt, niin onneksi sillä on ollut kuitenkin selvää se, että mä tuun ykkösenä ja mun harrastukset ja menot eivät oo kärsineet. Oon aika hyvin kouluttanut tuon vai mitä? Ja sit mä oon tuijotellut takapihalle olohuoneen ikkunasta ylenpalttisesti. Noi ei tajuu miks mä tuijottelen, vaikka yöt läpeensä takapihalle, kun ei siellä oo mitään liikettäkään, mutta hei kamoon, ne ei ookkaan mä. Mulla on omat hommani!

Me oltiin tässä agitreeneissä ja mun pitkä letti vaati taas kaikenlaisia pinnejä ja kun mä sain aikaiseksi useamman hukattua putkiin, toi narunjatke päätti tehdä asialle jotain. Onneks se ei ihan lämmennyt Savikon Sepon ajatukselle kaljusta päälaesta ja laajensi trimmerin kulkureittiä! Nyt kivan viileetä taas. Paitsi takkia se mulle jo etsi, mutta en mä oikein niistä välitä. Täällä Espoossa on kuitenkin ollut ihan lämmintä, niin en mä ole kuin treenireissuilla pitänyt Back On Trackia.

^ Ilme paljastaa kaiken. Voiko olla onnellisempaa koiraa?

Sit mä oon käynyt vähän treffaileen Lucaa ja Lediä. Mä oon jopa innostunut painimaan Ledin kanssa. Mut hei aatelkaas, se pikkukakru 4 kk tai mitä nyt onkaan, on jo mun kokoinen! No vähän kevyempi, mut melkein yhtä korkea. Ihan kivalta tyypiltä se vaikuttaa, mutta kyllä se on vielä aika kakara. Mä oon tälleen aikuisempana koirana ovelampi ja meen meillä sohvalle haastaan Lediä leikkiin, kun se ei osaa tulla sinne. Hah!

Toi narunjatke osti uuden putken kameraan ja mä oon sit taas ollut poseeraushommissa aika paljon. Jos se joskus sais ladattua niitä otoksiaan tänne, niin näkisitte tekin niitä. Parhaat valokuvauskeikat on olleet Siuntiossa, kun mä oon saanut rellestää metsässä. Mut tässä tällaiset pikakuulumiset, kiiip on muuvin' niinku meillä sanotaan!