

Koska me oltiin kotiläksyn kanssa vielä vähän vaiheessa, päätettiin, että ei tehdä nyt kontakteja kokonaisena, joten me skipattiin puomi ja sitten lopetettiin renkaalle. Alkuun tein persjätön pujottelun jälkeen ja tosi hyvin Nuno haki oikean suun putkesta. Kolmosen takaakierto meni kivasti ja oisin saanut Nunon vietyä puomille ilman ongelmaa. Nimittäin melkein unohdin, että nyt ei otetakaan sitä. Mukavaa siis oli huomata, että putken kumpikaan pää ei olisi houkutellut liikaa vaikka putken imuvoima on melkoinen, ehkä jopa suurempi kuin puomin, joka on kyllä sekin Nunon lemppareita. Tuohon kuvaan en vaan yksinkertaisesti saanut oikein tuota putkea taipumaan, nimittäin tuo näyttää nuo putkensuut vähän liian kaukana tuosta puomista.
Ensin kokeilin takaaleikkausta vitosen ja kutosen väliin, mutta se oli tuhoontuomittu yritys. Täytyy vaan olla nopsa ja tehdä valssi, niin sujui paremmin. Omia mokia oli mm. se, että aloin valssata liian aikaisin, jolloin sotkin Nunon hypyn 5. ja rima tippui. Sitten käskytin putkea ja vekkasin voimakkaasti sivuun, kun Nuno oli juuri okserin päällä, jolloin sain sen sotkettua. Maltilla ja selkeällä ohjauksella tuo alkoi sujumaan kivasti. Saatiin kehuja mm. siitä, että oma etäisyys koiraan nähden eli tila meidän välillä on loistava ja siitäkin, että selvästi takaakiertoja ollaan harjoiteltu. :)
Ainiin ja tituleerasi Seppo Nuno tokokoiraksikin, kun sillä on niin vahva kontakti. Hih, tuo ole tokokoiraa nähnytkään (paitsi tietty mutsinsa, ehkä se on perinnöllistä?). Jos mä ilmoittaisin sen tokokokeeseen, niin osaiskohan se liikkeet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti