lauantai 2. tammikuuta 2010

Liikkuva hyppyrata ja muita kertomuksia


^ Nuno ja Jomppu

Uutta vuotta Nuno juhlisti Siuntion kauniissa maisemissa Jomppu-omenaisen ja Hertan (superkiiltoinen labbis-dalmis, jolla maailman kaunein ruskea väri turkissa) ja muun porukan kanssa. Narunjatke taas unohti valitettavasti kameransa kotiin, joten tyytyminen kahteen kännykkäkuvaan, joista ihanan auringonpaisteen ansiosta tuli jokseenkin selvät.

Jos katsotaan viime vuotta taaksepäin niin osaan annetuista tavoitteista päästiin ja osa jäi vielä ensi vuoden saralle. Näyttelypuolelta Nuno hankki itselleen hienosti sertin, vsp-tittelin ja varsertin ja näihin tuloksiin oltiin hyvin tyytyväisiä. Etsijäpuolelta Nuno suoritti alkeiskurssin ja pääsi loppukokeesta kerralla läpi. :) Tokopuolella vaan treenailtiin ja liikkeet alkavat ehkä kohtalaisesti olla hallussa, paitsi hyppy, jota niin hirmuisen harvoin päästiin kokeilemaan.

Agilityn osalta jäi kisoissa vielä parhaat tulokset saavuttamatta, hylkyjen lisäksi tuloksia saatiin sentään, joten ensimmäinen tavoite sinällään saavutettu. Tänä vuonna sitten parempaa... Nunossa on kuitenkin potentiaalia vaikka kuinka ja kunhan narunjatke saa itsensä sopivaan ojennukseen kisoissa, uskoisin niitä parempiakin tuloksia tulevan. Terveyspuolella ilahduttivat kilpparitutkimus-ja pevisatutkimustulokset. Ikävääkin koettiin hammaspuolella sattuneen tapaturman osalta. Mutta tonnin leegot - niillä kelpaa hymyillä!

No entäs sitten tänä vuonna? Ainakin parempaa agilitymenestystä ja nollaratoja lähdetään kisoihin hakemaan. Jos se treeneissä osaa, niin miksei sitten kisoissa? Narunjatke yrittää jatkossa muistaa radan vielä loppusuorallakin (ei onnistunut viime vuonna), muistaa vaihtaa ajoissa agikengät (ei onnistunut viime vuonna) ja on paikalla rataantutustumisessa ajoissa (ei onnistunut viime vuonna). Lisäksi Narunjatke lupaa luottaa koiraansa enemmän ja yrittää olla sössimättä toisen menoa. Niin ja etenkin Sannalle tiedoksi, Narunjatke myös lupautuu harkitsemaan sitä ilmastointiteippiä oikeasti suun edessä. Kennelylituomaria tämä varmaan riemastuttaa, vaikka onhan hänellä jo korvissa Ulla-suodatin... ;)

Näyttelysaralla toivomme parin tuomarin ihastuvan Nunoon hirmuisesti, eli muutama kehässä ympyrän juoksentelu on ainakin luvassa. Toiveissa on myös pysyä terveenä ensi vuonnakin. Etsijäkoirailun tavoitteena on paljon treenejä ja mahdollisesti jatkokurssin tai etsijäkoordinaattorikurssin suorittaminen.

Tokossa jatketaan treenejä ja yritetään saada se tokohyppykin kuntoon. Osaisikohan joku Keski-Suomessa tehdä meille tokoesteen? ;) Jos treenit alkaa näyttää tarpeeksi lupaavilta, lupaan harkita kisailmoittautumisen postittamista loppuvuodesta.

Viestiä lupaamme harrastaa metsissä useammin kuin vuonna 2009, eli Kennelylituomarillekin tässä nakki napsahtaa. Lisäksi voitaisiin joskus kokeilla verijälkeä, jos esim. Petra ja Luca suostuvat tutustuttamaan meitä joskus lajin saloihin. Liina meillä on jo ja verta kai saa kaupasta, tarvitaanko muuta? Metsä?


^ Loistavaa uutta vuotta 2010 lumikuonolta!!!

Ihmettelette jo varmaan otsikon Liikkuvaa hyppyrataa, josta ei ole vielä ollut mitään mainintaa. Uudenvuodenpäivänä muiden vielä nukkuessa livahdettiin Nunon kanssa aamukävelylle. Nuno kolusi kaikki vähänkään aukeat paikat lumipallohakujen toivossa ja kiipesi lumikasat leikkien niiden olevan A-esteitä ja kiikkui tienvierushangilla kuin puomilla konsanaan. Pikkuinen oli aivan vallaton ja ihastunut ja mikseipä olisi, valkoinen lumi, kaunis metsämaisema ja paljon juoksutilaa.

Jostain lumen alta se keppi Nunoa huuteli ja esiin sai itsensä Nunon kaivamaan. Keppi halusi siis leikkiin mukaan. Ihan pieni keppi ei ollut kuitenkaan (n. 2,5 m) ja kapealla metsätiellä keppi ylettyi tien laidasta laitaan. Nuno siitä keskellä sitä sitten kannatteli. Tämä parivaljakko keppi-Nuno suhasi sitten tietä juoksujalkaa edes takaisin ja liikkuva hyppyratahan siitä sitten Narunjatkeelle muodostui.

Narunjatkeen lautapelikutkutuskin sai helpotusta Joelin Afrikan Tähden ominaisuudessa. Voittamattomana alkoi tämä vuosi! Niin ja Nunokin pääsi kunnon puusaunan ylälauteelle Siuntiossa.

Edit. Uudenvuoden kunniaksi blogi sai uudistuneen ulkoasun, lumihiutaleita leijailee ja 3 palstaa ja blogipohjan kuvatkin vaihtuivat (joulupallot pois)... Kennelylituomarin pyynnöstä blogin nimikin suomentui.

3 kommenttia:

Taru kirjoitti...

Usko tai älä, mutta TAAS samat hommat kuin Safalla! Sääriluut on ihan mustelmilla, kun äijä vetelee välillä semmoisia halkoja kotiin, että pitää oikein sahaa käyttää, että saadaan pesään mahtumaan ;) ... ja välillä sitä kannetaan pitkittäin, välillä poikitain ja tietysti vaihdellen sitä pitkän puun päätä, että kummalta puolelta se sitten sattuukaan osumaan emännän pohkeisiin paremmin.

Nunonen-Nenunen kirjoitti...

Taru, meillä kun on vain pelkkä biotakka, niin ei voida polttaa edes niitä Nunon ulkoillessa löytämiä "aarteita". Mutta meidän rivarinpätkän tunnistaa muista etupihalta löytyvästä keppikokoelmasta... ;)

Petra kirjoitti...

Joo, mejä-mettäään voi käydä Nunosenkin tein heti kun vaan lumet sulaa! Lukis näyttää mallia :)