Sit toi narunjatke keksi mun kyvyt ja mä ylenin ensimmäiseksi lumenmaistajaksi...
Kauan mun ei siinä hommassa tarvinnut kieltä kuluttaa, kun päästiin jo kunnon asiaan eli metsuriskoiran duuniin...
Sitten me palattiin metsähommista pihapiiriin ja huomasin olevani aika nopsaan tahtiin ns. pallopoika. En mä tätäkään hommaa pahakseni pannut.
Mutta sitten piti pitää lakisääteinen tauko, mut enhän mä voinut luopua hommista tauonkaan ajaksi, joten mä otin sen mukaan.
Tauon jälkeen mun urakehitys vaan jatkui. Mä pääsin maansiirtohommiin, tai siis lumensiirtohommiin näin talvella. Tässäkin mä olen aika haka.
Mä kuitenkin halusin vielä näyttää noille, että on musta enempäänkin, joten pistin kunnolla pökköä pesään...
Ja kas, vihdoin mun kaikki uurastus palkittiin ja pääsin siihen hommaan, mitä mun on aina mun mielestä pitänytkin tehdä. TYÖNJOHTO!
Toi duunari taustalla kaipasi vähän ohjausta ja voi vitsit, että mä olin tehokas esimies. Kattokaas vaikka...
Sit toi narunjatke haluaa kertoa tähän loppuun, että se on taas askarrellut mulle vähän lisää juttuja. Näitä on kai tulossa lisääkin, mutta saisi se nyt ensin tuohon ekaankin kiinnitettyä ne timangit. Mä en ton kans kyllä ulos lähde, jos ei oo timangeja, multahan menis kaikki katu-uskottavuus näillä kulmilla.
7 kommenttia:
Lumensiirto-jänöpupuasento -kuva on hieno! :D Ja tietenkin kameralle/kameramiehelle karjuva otus on aina ihan parasta.
Ja tosi hienoa, että agility on alkanut taas maistua makealle. :)
Häh, onpas tämä kummallista, blogger näyttää 0 kommenttia ja täällä on kuitenkin kommentti. :/
Ja joo aksa on kivaa kuitenkin. :)
Loistojuttu! Sai kunnon naurut :D Ikävä jo Nunskia, mut jos pian nähtäis..
Tuleeks "sisko" joku päivä kylään vaikka ens viikolla?
Jep, "sisko" voi tulla. Olkaamme yhteyksissä tarkemmasta ajankohdasta!
Pähee panta! =)
Ronja vois kanssa haluta tollasen pannan, todella hieno!
Lähetä kommentti