Savikko vol 4.

Tässä heti alkuunsa taas sellainen vähän sinne sun tänne ratapiirros tämän päivän treeneistä. Tän päivän treenejä voisi kuvailla Sepon sanonnoilla "sä juokset, muttet kuitenkaan juokse...", "sä ohjasit oikein, mutta toi on noilla vesikoirilla ihan tapana ettei ne kuuntele, vaan menee sinne mitä näkevät, kun edelliselläkin kerralla mentiin siitä...", "sä viuhdot liikaa", "se kääntyy tosi hyvin".



Eli tänään sai juosta, mutta myös ohjata, kun esimerkiksi nuo putket oli aika kimurantisti. Alkuun Nuno vaan haaveili puomista mustan putken sijaan, ihan sellainen hullun kiilto silmissä tuijotteli puomia ja heti pienemmästäkin eleestä tai jos vähänkään silmä vältti sinkoili sinne. Höh. No kun putki alkoi sujua, unohti kartturi laittaa kinttua toisen eteen tarpeeksi tiuhaan, joten vaikka 4-5 välistäveto sylkkärillä ja kutoselle lähetys toimi hyvin, laittoi Seppo kartturin tekemään 4-5 väliin valssin ja kiepauttamaan koiran takaahypyllä esteen 5. Tämäkin toimi Nunolla hyvin, koska se kääntyy tuollaisissa oikein mainiosti, mutta palasimme sylkkäriin, koska sekin toimi loistavasti ja kartturi ryhdistäytyi tuon juoksun suhteen. "Sä juokset, muttet kuitenkaan juokse..."

Kutoselle se irtaantui kivasti sylkkärin jälkeen ja olin melko varma, että hankalin kohta meille olisi 9. ja siinä putken pään, ja siis vielä oikean putken, löytyminen. Ja katinkontit, se meni joka kerta oikein, jotain sentään siis osaan ohjata. Itse kuitenkin ohitin esteen 8 niin, että se jäi mun oikealle puolelleni, joten Nunolla periaatteessa oli jopa kolme vaihtoehtoa valittavanaan. Jei, tästä kohdasta jäi tosi hyvä mieli.

Siitä rata jatkui 10 ja 11 verran ok, kunnes sen sijaan, että Nuno olisi suoriutunut esteelle 12 se vetäisi jatkuvasti esteelle 6. Tein vielä takaaleikkauksen tuohon yhdelletoista ja käskytin kovasti, mutta ei ollut koiralla korvia. Seppo totesikin tuon olevan joku oikein vesiäisten rotuominaisuus, kun eivät kuuntele vaan vetävät sinne mitä näkevät varsinkin, kun se oli niin kiva este, että se mentiin äskenkin. Kääk. Mitäs muut sanotte, onko toi joku ihan noihin sisäänrakennettu ominaisuus?!

Savikko vol. 3

Tänään käytiin Nunon kanssa taas Sepon opeissa treenaamassa. Alkuun tehtiin omatoimisesti pienellä puolella alla olevan tapaista. Tuossa oli tarkoitus tehdä valssi kolmosen ja nelosen väliin ja harjoitella sitä viime kerrastakin tuttua valssin paikkaa. Eli oikein ajoitettu valssi ja sen sijoittuminen lähelle putkea. Aluksi Nuno vetäisi pari kertaa hypyn 2 jälkeen suoraan putkeen eli esteen 7, vaikka minä olinkin esteellä 4. No ainakin sitä sain kaukaa ohjattua, nimittäin mun vikahan se taisi taas olla, että se sinne putkeen meni. Kun sain tuon kohdan kuntoon, niin sitten menikin kivasti. Ei olla vähään aikaan harjoiteltu tuota putken (7.) kuollutta kulmaakaan ja tosi kivasti Nuno sen veti eli itse sain lähetettyä sen putkeen tuolta esteiden 5-6 välimaastosta. Kätsyä, kun koira irtoaa noin.

Sitten mentiinkin sille varsinaiselle ratapätkälle Sepon ohjaukseen. Tällä kertaa harjoiteltiin takaakiertoja erilaisissa tilanteissa. Koska me saatiin viime kerralla Nunon kanssa naksutteluläksyjä, niin nyt ensin testattiin näitä taitoja. Vielä ei olla ihan valmiita, mutta eihän tässä ollutkaan kuin viikko aikaa, joten siihen nähden ollaan kyllä hyvin matkalla. Nähtävästi kuvasta on jäänyt este numero 3:n merkkaus pois. Kyseinen este on siis tuo oikean yläkulman hyppy takaakierrolla. Este numero 6. yrittää kuvata okseria.


Koska me oltiin kotiläksyn kanssa vielä vähän vaiheessa, päätettiin, että ei tehdä nyt kontakteja kokonaisena, joten me skipattiin puomi ja sitten lopetettiin renkaalle. Alkuun tein persjätön pujottelun jälkeen ja tosi hyvin Nuno haki oikean suun putkesta. Kolmosen takaakierto meni kivasti ja oisin saanut Nunon vietyä puomille ilman ongelmaa. Nimittäin melkein unohdin, että nyt ei otetakaan sitä. Mukavaa siis oli huomata, että putken kumpikaan pää ei olisi houkutellut liikaa vaikka putken imuvoima on melkoinen, ehkä jopa suurempi kuin puomin, joka on kyllä sekin Nunon lemppareita. Tuohon kuvaan en vaan yksinkertaisesti saanut oikein tuota putkea taipumaan, nimittäin tuo näyttää nuo putkensuut vähän liian kaukana tuosta puomista.

Ensin kokeilin takaaleikkausta vitosen ja kutosen väliin, mutta se oli tuhoontuomittu yritys. Täytyy vaan olla nopsa ja tehdä valssi, niin sujui paremmin. Omia mokia oli mm. se, että aloin valssata liian aikaisin, jolloin sotkin Nunon hypyn 5. ja rima tippui. Sitten käskytin putkea ja vekkasin voimakkaasti sivuun, kun Nuno oli juuri okserin päällä, jolloin sain sen sotkettua. Maltilla ja selkeällä ohjauksella tuo alkoi sujumaan kivasti. Saatiin kehuja mm. siitä, että oma etäisyys koiraan nähden eli tila meidän välillä on loistava ja siitäkin, että selvästi takaakiertoja ollaan harjoiteltu. :)

Ainiin ja tituleerasi Seppo Nuno tokokoiraksikin, kun sillä on niin vahva kontakti. Hih, tuo ole tokokoiraa nähnytkään (paitsi tietty mutsinsa, ehkä se on perinnöllistä?). Jos mä ilmoittaisin sen tokokokeeseen, niin osaiskohan se liikkeet?

Savikko vol. 2 ja Nakkimatic

Käytiin agilitya treenaamassa taas Savikon opeissa. Tällä kertaa oli vauhdikas rata, jolla ohjaaja sai olla nopsa, kun koirakin on nopsa. Alla taas "vähän-sinne-suuntaan-mitä-tehtiin" -kuva.



Ensimmäisen kierroksen, jota siis päästiin A:lle asti, oli nelosesteeltä vitoselle kääntö, jossa yllättäen ohjaaja mokasi sanomalla Nunolle hypyn 4 päällä "tänne". Sepon kysyessä kukahan huusi koiralle tänne juuri kun toinen hyppäsi, ei auttanut kuin nostaa omaa käpälää kohti kattoa. Omia höpötyksiä sensuroiden siis uusiin yrityksiin ja sit menikin mainiosti. Nelosen ja vitosen väliin valssi vitosta hipoen.

Ysin ja kympin väliin persjättöä ja kympin ja yhdentoista väliin taas jälkimmäistä hyppyä hipova valssi. Taipui ja kun omia tassujaan laittoi tarpeeksi ripeään tahtiin toisen eteen, ei ehtimisenkään kanssa tullut ongelmia. Rengas meni mainiosti, mutta pujottelun kulma oli Nunolle ja minulle myös hankala. Ensimmäisellä kerralla työnsin Nunon liikaa taakse ja parilla muulla yrityksellä huomattiin, minulla jo tiedossa ollutkin, avokulmien vaikeus. Nuno vaan ei osaa niitä kunnolla, kun kulmaa tulee tarpeeksi. Tätä siis harjoittelemma.

Kontakteja varten me saatiin nyt kotiläksyksi naksuttelutreenejä. Nämä aloitimmekin jo. :)

Keski-Suomen vierailevat tähdet toivat Nunolle älypelin tuliaisiksi. Nakkimatic. :)

Namit menee palikoiden sisään ja ne saadakseen Nuno pitää työntää palikat noihin alkupisteisiin, muuten palikat eivät nouse vaan kulkevat noita kiskoja pitkin.


Nuno kiittää vielä hienosta tuplapelistään. :)

Siuntiossa lumihommissa - urakehitystä kerrakseen

Narunjatke ja Kennelylituomari vei mut pitkästä aikaa Siuntioon. Pääsin siellä lumihommiin ja oli kyllä huisan kivaa. On kuulemma ihan tavallista, että uransa aloittaa aika pohjalta. Niinpä mäkin jouduin ensiksi juoksupojan hommiin... Eipä kyllä haitannut.



Sit toi narunjatke keksi mun kyvyt ja mä ylenin ensimmäiseksi lumenmaistajaksi...


Kauan mun ei siinä hommassa tarvinnut kieltä kuluttaa, kun päästiin jo kunnon asiaan eli metsuriskoiran duuniin...


Sitten me palattiin metsähommista pihapiiriin ja huomasin olevani aika nopsaan tahtiin ns. pallopoika. En mä tätäkään hommaa pahakseni pannut.


Mutta sitten piti pitää lakisääteinen tauko, mut enhän mä voinut luopua hommista tauonkaan ajaksi, joten mä otin sen mukaan.


Tauon jälkeen mun urakehitys vaan jatkui. Mä pääsin maansiirtohommiin, tai siis lumensiirtohommiin näin talvella. Tässäkin mä olen aika haka.


Mä kuitenkin halusin vielä näyttää noille, että on musta enempäänkin, joten pistin kunnolla pökköä pesään...

Ja kas, vihdoin mun kaikki uurastus palkittiin ja pääsin siihen hommaan, mitä mun on aina mun mielestä pitänytkin tehdä. TYÖNJOHTO!


Toi duunari taustalla kaipasi vähän ohjausta ja voi vitsit, että mä olin tehokas esimies. Kattokaas vaikka...

Sit toi narunjatke haluaa kertoa tähän loppuun, että se on taas askarrellut mulle vähän lisää juttuja. Näitä on kai tulossa lisääkin, mutta saisi se nyt ensin tuohon ekaankin kiinnitettyä ne timangit. Mä en ton kans kyllä ulos lähde, jos ei oo timangeja, multahan menis kaikki katu-uskottavuus näillä kulmilla.

Savikko vol 1.

Tänään se alkoi. Nimittäin Seppo Savikon agilitytreenit Sporttikoirahallilla. Huuh, olihan kivaa. Aluksi päästiin vain neljä ekaa estettä, kun tuli ongelma. Sitten päästiin vähitellen 5 ekaa sitten 6 ja 7 ja lopulta se 9! Tuo alla oleva kuva ei ihan kohdillaan taida olla, mutta ajatusta antanee siitä mitä tehtiin...


Ensinnäkin saanen hehkuttaa tuskailuja aiheuttaneiden lähtöjen onnistumisia. Aivan mahtavaa, tätä jatkossakin ja vahvistetaan lisää. Nuno ei edes yrittänyt varastaa vaan istui tosi kiltisti ja ODOTTI lupaa. :)

Ensin ohjaja esteen 2. kohdalle ja kutsu. Laser tässä vaiheessa poispäin esteestä kaksi tai ainakin esteen 1 suuntaan ja kun koira hypyn 1 päällä kunnolla laserin kiepsaus 2 esteelle. Vähän kuin välistä veto. Tämä siis meni helposti aina esteelle neljä, jonka jälkeen olin aluksi sen ratkaisevan inasen myöhässä. Jatkossa täytyy myös kiinnittää huomiota etten kumarru eteen, kun teen sylkkäriä. Vitoselle siis sylkkärillä, jonka jälkeen 6. ja 7. esteen väärän pään välistä veto ja koira putkeen esteellä seiska. Tämän jälkeen hyppyestettä numero 8 nuoleva valssi ja putkeen.

Täytyy sanoa, että olipas kivaa ja Sepolta tuli monta hyvää huomiota. Odotukset jakson muillekin treeneille on siis kovat ja vitsit tuo Nuno on aika pähee menopeli, kun osaa itse vaan ohjata.