Lähiaikoina ollaan Nunon kanssa vedetty ainakin kolmet etsijäkoiratreenit edellisen raportin jälkeen. Haastetta on ollut yllinkyllin. Nimittäin erään kurssilaisemme koiralla on juoksut. Kyseinen pinserityttö on ollut Nunon mieleen jo aiemminkin ja nyt siis aivan superihana. Ensimmäisellä kerralla, kun kuulin, että Helmillä on juoksut, oltiin Nunon kanssa jo ehditty kävellä ihan viereen. Eli ei toivoakaan, että Nuno ei olisi huomannut mitään erityistä. Tuolloin kuitenkin tehtiin Nunolle pitkä jälki ja maalissa ei ollut Helmi.
Alkuun Nuno ei malttanut keskittyä yhtään ja etsittävänä oleva Julia (leikattu narttu) ei tuntunut olevan yhtään kiinnostava kohde, kun Helmikin oli maisemissa. Tai siis monen sadan metrin päässä, mutta olemassa kuitenkin. ;) Nuno jäljesti Juliaa aina vain pienen pätkän, jonka jälkeen tarttui johonkin risuun tai meni kyselemään meidän kouluttajalta, että josko hänen taskuistaan löytyisi Nunolle nakki tai vaikka kaksikin. Vietiin sitten Nuno vielä vähän eteenpäin ja annettiin uudestaan haju. Sitten Numppa-pumppa hokasi, että hei, töitähän tänne tultiin tekemään ja lähti erittäin itsevarmana ja lujaa jälkeä pitkin. Hirmuisen hienosti Numppa meni sitten ja 90 asteen kulmatkin meni aivan loistavasti. Ilmaisun Nuno teki tosi nopeasti ja huomaamattomasti, tavallisesti Nuno pysähtyy, jäykistyy ja ryhti kohoaa kymmenen senttiä, mutta nyt olikin vain supernopea vilkaisu minuun ja sitten se jäi hengailemaan paikoilleen, mutta ei katsonut maalikoirakkoa, joka oli n. 20-30 m päässä näkyvillä kylläkin. Jäätiin sitten kouluttajan kanssa vähän ihmettelemään, että ilmaisuko tuo nyt oli ja annoin Nunolle uudestaan hajun ja käskyn "etsi". Nunohan tuosta sitten tuumasi, että jos te ootte niin sokeita, että ette näe maalia, niin kai mun on pakko viedä teidät ihan maaliin kiinni. Olisi siis vetäissyt ihan loppuun asti, jos olisin antanut. Ihan loppuun asti meidän ei tarkoitus ole mennä, jos joskus jouduttaisiin tositoimiin ja etsittävä koira olisi arka/pelokas tms. Hieno veto kuitenkin Nunolta, kunhan ensin unohti Helmen. ;)
Toiset treenit olivat sunnuntaina haastavissa olosuhteissa sään puolesta Luukissa. Nunolle oli ohjelmassa tunnin vanha jälki ja pari muuta meidän kurssilaista olivat tulossa suorittamaan loppukoetta. Nyt Nuno yritettiin pitää Helmistä mahdollisimman erossa ja se auttoi. Tosin kyllähän Nuno haistoi, että Helmi on näillä hoodeilla, mutta nyt ei ollut pikkupää ihan sekaisin. Helmin loppukoe oli ensiksi ja se sitten venyikin. Nuno pääsi jäljellä sen ollessa ainakin 1½ tuntia vanha. Jossain vaiheessa Nuno meni kulman ohi ja hukkasi jäljen, joten ei löydetty maalia. Tuohon kulmaan asti Nuno oli seurannut tosi tarkasti Julian, joka taas oli meillä maalissa, tassunjälkiä. Koska Nuno ei maalia löytänyt, eikä kolme ihmistäkään onnistunut näkemään maalia metsältä, yritettiin soittaa maalikoiran emännälle. Useammankin kerran. Ei vastausta. Puhelin oli tainnut jäädä autoon. No asialle otettiin sitten oikea, kokenut etsijäkoira. Mutta kappas vaan, ei löytynyt vieläkään maalia. Hieman oli siis haastava jälki alkeiskurssilaiselle. Vihdoin kouluttajamme löysi maalin ihan kävellen metsää haravoimalla... Nuno meni sitten maaliin ja meitäkään ei löydetty, vaikka meidät sentään puhelimella saatiinkin kiinni. Viimeiseksi otettiin Nunolle helppo, suht lyhyt jälki, jossa oli kulma ja sen Nuno suoritti loppuun asti, vaikka kyllä alkoi olla väsynyt sekä koira että omistaja.
Meidän piti mennä sitten tämän viikon tiistaina loppukokeeseen Nunon kanssa, mutta koska se vanha jälki Luukissa jäi epäonnistuneeksi, niin koe vaihtuikin uuteen treeniin. Olosuhteiden pakosta jälki tehtiin Tuomarilaan ja maalikoirana oli Luca Petran kanssa. Kiitos vaan vielä Petralle avusta! :) Nuno tiesi heti, että Luca meni metsään ja eksynyt kaveri on pakko "pelastaa"! Nuno odotteli autossa yksikseen läheisellä parkkiksella, kun kävin saattelemassa Petran ja Lucan matkaan. Sitten odoteltiin jäljen vanhenemista ja vihdoin päästiin matkaan. Nuno jäljesti jo heti parkkikselta eteenpäin. Pysähdyttiin kuitenkin vielä aloituksessa hetkeksi odottelemaan, kun polkua pitkin, jota Luca ja Petra olivat kulkeneet, tuli ihmisiä. Nuno vaan tuijotteli oikeaan suuntaan ja alkoi levottomana piipata ja olisi sännännyt heti matkaan. Ihmetteli, että eikö me tyhmät ihmiset tajuta, että Luca tarttee pelastaa?!?
No vihdoin lähdettiin jäljelle ja Nuno meni liinan mitan (10 m) edellä Lucan jälkeä pitkin. Tai no pysähtyihän se nostamaan koipea samaan kohtaan, johon Lucakin oli merkannut. Jonkun matkan päässä tulikin vastaan ojan/puron yli vievä silta, jonka takana tuli vastaan snautseri ja kahden ulkoiluttajan kanssa. Pysähdyttiin hetkeksi, että snausku + co. pääsivät sillan yli ja vaikka snausku vähän riekkui Nunon suuntaan, se oli ilmaa meidän pelastuspartiolle. Siis ei paljoa näytä häiritsevän muut Nunoa. Muutenkin polut ovat aika haastavia monine erilaisine hajuineen. Sitten sillan jälkeen tultiinkin risteykseen, jossa mahdollisuuksia oli monia. Polku oli kuitenkin vaihtunut hiekkateiksi ja koska en tiennyt minne Luca ja Petra olivat menneet, oli pakko soittaa ja kysyä. Nimittäin Nuno vähän ilmaisi keskeltä lähtevään kieloniittyyn, joka muuttui sitten kauemapana metsäksi, mutta Nuno lähti kuitenkin hienohelmana hiekkatietä pitkin. Petra ja Luca olivat kuin olivatkin painelleen kieloniityltä sinne metsään ja Nuno veti hiekkatietä, joka kiersi sivustasta, aina sinne metsälle asti, josta sitten kaikkein tieheimmän ryteikön läpi vei meidät Lucan ja Petran taakse. Ja ilmaisu oli tosi selkeä. Hieno Muffinssi!!! Loppu meni siis tyystin ilmavainulla. Kouluttajakin oli tyytyväinen Nunon suoritukseen ja jo parkkiksella hän sanoikin, että Nunosta tulee tosi hyvä etsijäkoira, kun vaan saa lisää itsevarmuutta noihin etsintöihin. :) Loppukokeeseen sitten ensi viikolla.
Maanantaina harjoiteltiin tokoa ja Nuno kävi treenien jälkeen virkistäytymässä kentän viereisessä järvessä. Mikä ihana päätös treeneille. Eilen oltiin agilityssä. Harjoiteltiin erästä III-luokan ratapätkää. Ansaa ansan perään ja koiran piti olla älyttömän hyvin hanskassa kokoajan. Nuno oli hanskassa, mutta hanskat taisi olla Espoossa... No saatiin sekin sitten kunnialla läpi. Sitten treenattiin vähän lähtöjä itsekseen, eli varastamisen poiskitkentää. Ja sitten irtorengasta muutama kerta ja vihdoin oikeaakin rengasta. Aluksi otettiin rimoja varmistukseksi ja Nuno haki renkaan tosi hyvin. Ihan lopuksi mentiin jopa ilman mitään varmistuksia muutama kerta ja erittäin onnistuneet rengastreenit meillä sitten olikin. YES! :D
Alkuun Nuno ei malttanut keskittyä yhtään ja etsittävänä oleva Julia (leikattu narttu) ei tuntunut olevan yhtään kiinnostava kohde, kun Helmikin oli maisemissa. Tai siis monen sadan metrin päässä, mutta olemassa kuitenkin. ;) Nuno jäljesti Juliaa aina vain pienen pätkän, jonka jälkeen tarttui johonkin risuun tai meni kyselemään meidän kouluttajalta, että josko hänen taskuistaan löytyisi Nunolle nakki tai vaikka kaksikin. Vietiin sitten Nuno vielä vähän eteenpäin ja annettiin uudestaan haju. Sitten Numppa-pumppa hokasi, että hei, töitähän tänne tultiin tekemään ja lähti erittäin itsevarmana ja lujaa jälkeä pitkin. Hirmuisen hienosti Numppa meni sitten ja 90 asteen kulmatkin meni aivan loistavasti. Ilmaisun Nuno teki tosi nopeasti ja huomaamattomasti, tavallisesti Nuno pysähtyy, jäykistyy ja ryhti kohoaa kymmenen senttiä, mutta nyt olikin vain supernopea vilkaisu minuun ja sitten se jäi hengailemaan paikoilleen, mutta ei katsonut maalikoirakkoa, joka oli n. 20-30 m päässä näkyvillä kylläkin. Jäätiin sitten kouluttajan kanssa vähän ihmettelemään, että ilmaisuko tuo nyt oli ja annoin Nunolle uudestaan hajun ja käskyn "etsi". Nunohan tuosta sitten tuumasi, että jos te ootte niin sokeita, että ette näe maalia, niin kai mun on pakko viedä teidät ihan maaliin kiinni. Olisi siis vetäissyt ihan loppuun asti, jos olisin antanut. Ihan loppuun asti meidän ei tarkoitus ole mennä, jos joskus jouduttaisiin tositoimiin ja etsittävä koira olisi arka/pelokas tms. Hieno veto kuitenkin Nunolta, kunhan ensin unohti Helmen. ;)
Toiset treenit olivat sunnuntaina haastavissa olosuhteissa sään puolesta Luukissa. Nunolle oli ohjelmassa tunnin vanha jälki ja pari muuta meidän kurssilaista olivat tulossa suorittamaan loppukoetta. Nyt Nuno yritettiin pitää Helmistä mahdollisimman erossa ja se auttoi. Tosin kyllähän Nuno haistoi, että Helmi on näillä hoodeilla, mutta nyt ei ollut pikkupää ihan sekaisin. Helmin loppukoe oli ensiksi ja se sitten venyikin. Nuno pääsi jäljellä sen ollessa ainakin 1½ tuntia vanha. Jossain vaiheessa Nuno meni kulman ohi ja hukkasi jäljen, joten ei löydetty maalia. Tuohon kulmaan asti Nuno oli seurannut tosi tarkasti Julian, joka taas oli meillä maalissa, tassunjälkiä. Koska Nuno ei maalia löytänyt, eikä kolme ihmistäkään onnistunut näkemään maalia metsältä, yritettiin soittaa maalikoiran emännälle. Useammankin kerran. Ei vastausta. Puhelin oli tainnut jäädä autoon. No asialle otettiin sitten oikea, kokenut etsijäkoira. Mutta kappas vaan, ei löytynyt vieläkään maalia. Hieman oli siis haastava jälki alkeiskurssilaiselle. Vihdoin kouluttajamme löysi maalin ihan kävellen metsää haravoimalla... Nuno meni sitten maaliin ja meitäkään ei löydetty, vaikka meidät sentään puhelimella saatiinkin kiinni. Viimeiseksi otettiin Nunolle helppo, suht lyhyt jälki, jossa oli kulma ja sen Nuno suoritti loppuun asti, vaikka kyllä alkoi olla väsynyt sekä koira että omistaja.
Meidän piti mennä sitten tämän viikon tiistaina loppukokeeseen Nunon kanssa, mutta koska se vanha jälki Luukissa jäi epäonnistuneeksi, niin koe vaihtuikin uuteen treeniin. Olosuhteiden pakosta jälki tehtiin Tuomarilaan ja maalikoirana oli Luca Petran kanssa. Kiitos vaan vielä Petralle avusta! :) Nuno tiesi heti, että Luca meni metsään ja eksynyt kaveri on pakko "pelastaa"! Nuno odotteli autossa yksikseen läheisellä parkkiksella, kun kävin saattelemassa Petran ja Lucan matkaan. Sitten odoteltiin jäljen vanhenemista ja vihdoin päästiin matkaan. Nuno jäljesti jo heti parkkikselta eteenpäin. Pysähdyttiin kuitenkin vielä aloituksessa hetkeksi odottelemaan, kun polkua pitkin, jota Luca ja Petra olivat kulkeneet, tuli ihmisiä. Nuno vaan tuijotteli oikeaan suuntaan ja alkoi levottomana piipata ja olisi sännännyt heti matkaan. Ihmetteli, että eikö me tyhmät ihmiset tajuta, että Luca tarttee pelastaa?!?
No vihdoin lähdettiin jäljelle ja Nuno meni liinan mitan (10 m) edellä Lucan jälkeä pitkin. Tai no pysähtyihän se nostamaan koipea samaan kohtaan, johon Lucakin oli merkannut. Jonkun matkan päässä tulikin vastaan ojan/puron yli vievä silta, jonka takana tuli vastaan snautseri ja kahden ulkoiluttajan kanssa. Pysähdyttiin hetkeksi, että snausku + co. pääsivät sillan yli ja vaikka snausku vähän riekkui Nunon suuntaan, se oli ilmaa meidän pelastuspartiolle. Siis ei paljoa näytä häiritsevän muut Nunoa. Muutenkin polut ovat aika haastavia monine erilaisine hajuineen. Sitten sillan jälkeen tultiinkin risteykseen, jossa mahdollisuuksia oli monia. Polku oli kuitenkin vaihtunut hiekkateiksi ja koska en tiennyt minne Luca ja Petra olivat menneet, oli pakko soittaa ja kysyä. Nimittäin Nuno vähän ilmaisi keskeltä lähtevään kieloniittyyn, joka muuttui sitten kauemapana metsäksi, mutta Nuno lähti kuitenkin hienohelmana hiekkatietä pitkin. Petra ja Luca olivat kuin olivatkin painelleen kieloniityltä sinne metsään ja Nuno veti hiekkatietä, joka kiersi sivustasta, aina sinne metsälle asti, josta sitten kaikkein tieheimmän ryteikön läpi vei meidät Lucan ja Petran taakse. Ja ilmaisu oli tosi selkeä. Hieno Muffinssi!!! Loppu meni siis tyystin ilmavainulla. Kouluttajakin oli tyytyväinen Nunon suoritukseen ja jo parkkiksella hän sanoikin, että Nunosta tulee tosi hyvä etsijäkoira, kun vaan saa lisää itsevarmuutta noihin etsintöihin. :) Loppukokeeseen sitten ensi viikolla.
Maanantaina harjoiteltiin tokoa ja Nuno kävi treenien jälkeen virkistäytymässä kentän viereisessä järvessä. Mikä ihana päätös treeneille. Eilen oltiin agilityssä. Harjoiteltiin erästä III-luokan ratapätkää. Ansaa ansan perään ja koiran piti olla älyttömän hyvin hanskassa kokoajan. Nuno oli hanskassa, mutta hanskat taisi olla Espoossa... No saatiin sekin sitten kunnialla läpi. Sitten treenattiin vähän lähtöjä itsekseen, eli varastamisen poiskitkentää. Ja sitten irtorengasta muutama kerta ja vihdoin oikeaakin rengasta. Aluksi otettiin rimoja varmistukseksi ja Nuno haki renkaan tosi hyvin. Ihan lopuksi mentiin jopa ilman mitään varmistuksia muutama kerta ja erittäin onnistuneet rengastreenit meillä sitten olikin. YES! :D
Lisäystä: kerroin eilen agitreeneistä kotiin päästyäni Kennelylituomarille treeneistämme ja kuinka Nuno kävi vähän ylikierroksilla. Heti, kun on tylsä hetki, niin riekkuminen alkaa... ja että Nunolla on temperamenttia. Kennelylituomarin mukaan vanha sanonta koiran ja omistajan toisiaan muistuttamisesta pitää aina vain päivä päivältä enemmän paikkansa
4 kommenttia:
Hienoa Nuno, upeesti oot oppinu etsimään. Mä oon seuraillu kyllä teidän touhuja, mut en oo saanu aikaseks soitella / kommentoida.
Nunolle tunti rapsutuksia hienosta toiminnasta ja narunjatkeille aurinkoiset kesäterveiset Tampereelta :)
Lähdetään kohta ajamaan Jypiin, joten mulla onkin sitten seuraavat 4 h aikaa rapsutella ja kertoa sun terkut Nunolle! :)
Kesäterkkuja meiltäkin Tampesteriin, meillä jäi se näytelmä sit väliin, kun tolla oli niin lyhyt turkki.
Ilman muuta saa tilata kuvaajaksi ja tulen kyllä, jos vain kynnelle kykenen. Tuo uusi kamera on niin kiva, että voisi vaikka koko päivän tuolla kuvia napsia ;)
Jos ei tapahdu, pitää itse keksiä tekemistä, kuuluu asiaan, sanoo Safakin :)
Lähetä kommentti