Agilitya tauon jälkeen

Tulipas pienet kuvat, mutta ehkä saatte selvää juuri sen verran, että alkaa kismittämään, kun ei kunnolla näe... No siis käytiin tänään Nunon kanssa kokeilemassa vähän agilitya jonkinlaisen tauon jälkeen. Treeneistä jäi kyllä tosi sekavat fiilikset. Varmaan sekä koiralle että ohjaajalle. Ei hyvä. Ensin tehtiin tämä ratapätkä, jossa oli A. Toiselle kiekalle vaihdettiin A:n tilalle keinu ja loppuun vielä pussi.

Twistattua taisi tulla ja ehkä jopa jaakotuksenkin tein ja persjättö nyt ainakin siellä oli. Tämä mentiin kahteen kertaan. Ekalla kerralla unohdin suunnittelemani persjätön väliin 6-7 ja tein valssin. Turhaa pyörimistä tuollaiset tanssahtelut. Otettiin uudestaan ja kun tein suunnitelman mukaan, eli jaksoin sentään keskittyä 11 estettä, oli lopputulos suorastaan mainio. Tämä oli se JES-osuus treeneistä.

Toisella kiekalla Nuno jotenkin meni täysin ylikierroksille. Ei mitään hajuakaan mistään odottamisesta lähdössä tai muutenkaan kuuntelemisesta = räiskintää joka suuntaan. En ymmärrä miten koira saattoi hetkessä kadottaa korvansa niin tyystin. Sellaista päätöntä koheltamista eikä pysynyt lainkaan nahoissaan. Ehkä meidän pitäisi olla edelleen tauolla? Kokeilimme vielä uudestaan ja paremmin se meni, mutta ihan tyytyväinen en kuitenkaan ole. Hyvää tässä harjoituksessa oli se, että kokeilin riskillä, huomasin ettei toimi ja vaihdoin toimivampaan. Näiden esitysten fiilikset toivat siis sen ristiriitaelementin.

Pöytää (1. radan 9. ja 2. radan 3. este) ei ollakaan treenattu keskellä rataa kuin kerran kisoissa (juu siellähän sitä kannattaakin ottaa vain). Yllättävän hyvin meni, ei kertaakaan mennyt yli ja pysyi vaaditun ajan pöydällä. Nunolla näyttää pöydän luontainen suoritusasento olevan istuminen, vaikka sitä en siltä edes pyydä. Tästä jäi hyvä mieli. Kontakteihin olen suht tyytyväinen, keinua pitää kyllä treenata, että siihen kanssa jäädään, kunnes lupa tulee.