No niin, Kennelliittohan onkin nopea mesta (ainakin joskus). Nunon lausunnot tulivat ja lonkat olivat sitten kuitenkin tippuneet B/B:ksi. Kyynärnivelet edelleen 0/0. Harmittaa vähän noi B:t, mutta eipä niistä taida kannattaa valittaa...
Käytiin Nunon kanssa keskiviikkoillan ratoksi pitkästä aikaa etsijäkoiratreeneissä. Nyt on siis lomailut virallisesti ohi ja harrastuskalenteri alkaa taas täyttyä menoista. :) Eilen Nuno sai lähteä heti alkuunsa maaliin. Ensimmäinen jälki, jonka teimme oli metsäpoluilla kulkeva ja ylitti pururadan, jota pitkin olimme tiistaina lenkkeilleet. Maalipaikaksi valittiin erään kaatuneen puun vierus. Tuossa oli hyvä treenailla metsäagia, otettiin vähän hyppyjä ja takaakiertoja. Sitten pitikin jo rauhoittua ja olla hiljaa ettei suoraan paljasteta mistä Nuno löytyy. Meitä etsinyt rotikka ohjaajineen löysi meidät helposti, vaikka todettiin etteivät olleet tuleet samaa reittiä meidän kanssa. No pääasia, että meidät "pelastettiin" metsän siimeksestä.
Palattuamme parkkipaikalle Nuno sai uuden maalitehtävän. Ensin mentiin tälläkin kertaa metsäpolkuja, mutta sitten maali tehtiinkin bussien kääntöpaikalle. Ei sentään korotettu jälkeä potenssiin mahdoton hyppäämällä bussin kyytiin, vaan hyödynnettiin avoin tila ja käytiin läpi alokasluokan tokoliikkeet estettä ja luoksepäästävyyttä lukuun ottamatta. Sitten taas rauhoiteltiin, odotettiin pelastusta ja katsottiin auringonlaskua. Kyllähän meidät taas löydettiin.
Parkkipaikalle palattiin illan hämärtyessä ja sitten olikin Nunon vuoro lähteä etsimään. Alku meni ihan hyvin, nähtävästi Nunokin muisti mistä hommassa oli kyse. Sitten onnistuin sotkeutumaan erääseen risuun ja taisin siinä kompuroidessani häiritä Nunon pois jäljeltä. Vähän matkaa mentiin väärään suuntaan, mutta kyllä koirastakin huomasi, että nyt ei ihan olla oikeassa. Palattiin sen saman karahkan luokse, annoin Nunolle uudestaan hajun ja sitten taas mentiin. Jännä fiilis muuten kulkea nyt jo melkein täysin pimeässä metsässä koiran perässä, varsinkin kun oon tunnettu näistä kompuroinneistani...
Tiesin, että maali olisi siellä meidän ensimmäisen maalipaikan tietämillä. Nunohan sitten veikin meidät suoraan sinne maalipaikalle, mutta ei ilmaissut mitään ja kääntyi vaan katsomaan mua ilmeellä "Anna karkki!!!". Annoin Nunolle uudestaan hajun ja kyllähän se sit lähti taas etsimään, mutta ei vaan enää nähty mitään, joten pysähdyttiin. Tässä vaiheessa kouluttajamme soitti maalikoirakolle, että missä ovat, koska olisivat voineet olla jossain ihan vieressä ja ei oltaisiin nähty, kun oli niin pimeää. Kun me ihmiset paikallistettiin maali, vietiin Nuno oikeaan paikkaan, jotta se sai tehtyä ilmaisun. Se olikin tällä kertaa tosi selvä ja seisojamainen tassunkoukistuskin siinä taisi esiintyä...
Eli ihan putkeen ei tämä treeni mennyt, mutta kyllä se selvästi muisti mitä pitää tehdä. Tarkkuutta tarvitaan lisää ja valoa! :)
PS. se lupaamani juttu Balin koirista tulee tässä joku päivä. Sain jo kuvia koneelle... ;)
1 kommentti:
Kovin on serkuksilla samanlaiset terveystulokset. :) Meilläkin "varmat" A:t vaihtuivat Kennelliitossa B:ksi, mikä tietysti perfektionistia hiukan harmitti. B:t on kuitenkin terveet lonkat, ja sehän on tärkeintä! :) Toivottavasti tavataan taas jossain välissä ja treeni-iloa teillekin! :)
Lähetä kommentti