Turboahdettu vs. urheiluhousuihin ahdettu

Turboahdettu pikkuperro pääsi viikonloppuna oivaan oppiin. Nimittäin sain meidät sekä lauantaina että sunnuntaina agilitykurssille, joissa kouluttajat olivat mm-tason agilityurheilijoita. Lauantain kouluttajamme oli Eva Lacnakova Tšekeistä. Hänellä on useampikin mm-edustus meriittilistallaan ja mm. pari mm-joukkuekultaa.

Ryhmässämme oli 4 koiraa ja 2½ h tunnin session aikana ehdimme tehdä vaikka mitä. Otimme max. 9 esteen sarjoja ja harjoittelimme ohjaustekniikoita. Täytyy sanoa, että Eva oli osaava ja innostava kouluttaja ja hänen tapansa liidellä näyttäisi sopivan oikein hyvin meille. En ehkä olisi uskonut sanovani tätä, mutta agility, jossa itsekin juostaan ja mennään, on mukavampaa, kuin se jossa seistään keskellä kenttää ja lähetetään koiraan pitkin poikin vaivautumatta itse sen enempään kuin on pakko. Ex-nimimerkillä "tavoitteena pysyä itse keskellä kenttää ja koira kiertää esteet"... ;)

Hankalatkin pätkät saatiin suoritettua hienosti ja kivaa oli. Me aletaan osata mennä radalla nopeaa, mutta virheittä. :) Onnistumisen tunne oli huumaavaa...

Sunnuntaina meillä oli kouluttajana Svetlana Tumanova. Svetlanan kanssa meillä olikin sitten tarvetta tulkille, onneksi sellainen oli järjestetty. Evan kanssa kommunikointi hoitui englanniksi. Sunnuntaina meidän ryhmässä oli viisi koirakkoa ja yksi 19 esteen rata. Kahden tunnin aikana ehdimme vain kerran käydä radan läpi ja sitten pari pientä osiota radasta, joilla ensimmäisellä kerralla tuntui olevan hankaluuksia.

Svetlanan radalla todistettiin tarvetta puomin alastulokontaktin lisätreenille. Lisäksi todettiin, että Nuno ei osaa juosta mun takana ja suorittaa siinä sivussa pari estettäkin ihan yksinään... No milloinkas me tällaista oltaisiin harjoiteltu, kun vastakkain viivalle asettuvat turboahdettu pikkuperro vs. urheiluhousuihin ahdettu narunjatke?! ;) Mitään ongelmia ei ole kuulemma, kun koira menee edellä, mutta jos se jää selän taakse yksinään suorittamaan hyppyjä, niin eihän se tuosta vaan osaa hakea niitä jos ne eivät ole suorassa linjassa. No tätä treenataan ja jonkin asteisella kulmalla saatiin Nuno jo kaahaamaan mun perässä siten, että ne hypytkin hypättiin. Muuten rata meni suht hyvin ja onnistuin ohjaamaan Nunon suurinhoukutusradalla-A:n sijaan putkeen ongelmitta. Koira irtosikin loppusuoralla kiitettävästi ja käännökset meni hyvin.

Kaikenkaikkiaan virikkeitä ja luottoa koiraan antava viikonloppu. :) Kaksi aivan erilaisella tyylillä ohjaavaa kouluttajaa ja näistä kahdesta me tosiaan kallistutaan enemmän tuonne Tšekkilän suuntaan (mitään tekemistähän tällä ei niillä Eva lahjomilla karkeilla ollut).